Herkkupurkki

Ride on King Jesus

2012-01-29T18:18:00.000+02:00

Pari korttia

2012-01-27T10:57:00.003+02:00

Tämmösiä tässä vain!

Mainion mukavaa viikonloppua kaikille!

Kihlajaiskortti on tämä viimeinen.

Älkää paleltuko :)

Iso mies, jo 1kk ikää!

2012-01-21T21:48:00.007+02:00

Okei, laitan nyt tänne vauvakuvan, kun meidän ukkeli sentään täytti tänään kokonaisen KUUKAUDEN!!! Kohta se jo kirjoittaa ylioppilaaksi, huokaus :)

On muuten tosi vaikeaa piirtää VAUVA! Tässä yritelmiä...

Ja tässä vähän onnistuneempia, mikä on paras?

Ajan laillinen omistaja

2012-01-19T12:42:00.007+02:00

Ukkokulta tuossa aamukahvilla totesi, että "ihminen kuvittelee herätessään olevansa 24 tunnin laillinen omistaja, kunnes jokin palauttaa hänet todellisuuteen". Se voi olla vaikka lapsen saaminen, joillakin jopa koiran hankkiminen (niitä pitää villien huhujen mukaan käyttää silloin tällöin pissittämässä.)

Hyvä huomio on peräisen C.S.Lewisilta. Loistavassa kirjassa "Paholaisen kirjeopisto" kokenut demoni neuvoo pienemmälle pirulle keinoja riistää ihmisen sielu. Yksi monista kikoista on yrittää saada ihminen uskomaan, että hän todellakin on päivittäisen 24 tunnin laillinen omistaja. Hän elää vain itseään varten, voi tehdä mitä tahansa välittämättä muista. Puhumattakaan siitä, että ajan käyttäisi kysymällä Jumalalta viisautta tekemisiinsä.

Oli ihmisellä lapsia (/koiria/tms.) tai ei, väite 24 tunnin omistamisesta ei kai silti voi pitää paikkaansa.

Jo ennen lapsen saamista yritin aina miettiä, mitä minun kuuluisi kunakin päivänä tehdä. Olen mahdoton suorittaja, ja ajatus ajan tehokkaasta käyttämisestä ei useinkaan koidu kohdallani "Jumalan kunniaksi tapahtuvaksi lähimmäisen auttamiseksi," vaan stressaantuneeksi härveltämiseksi.

Vaikka itse en olekaan mallitapaus ajan oikeasta käyttämisestä, haluaisin omassa elämässäni pyrkiä siihen. Vaikeaa on pysyä oikeassa kurssissa ympäröivän kulttuurin tuputtaman narsistisen itsekeskeisyyden ja itsensä toteuttamisen ihanteen ja toisaalta väärällä tavalla uhrautuvan ja itseään molemmista päistä polttavan elämäntavan välillä.

Meidän vauva on lauantaina kuukauden ikäinen. Arki alkaa sujua, mutta vaatii vielä vakiintumista täysin luonteviin uomiinsa. Isoimpia oivalluksia tässä lyhyessä ajassa on ollut se, että vauva ei ole vanhempien viihdepaketti, vaan me olemme häntä varten. Täysin epäitsekkäästi, mikä tuntuu olevan hirveässä disharmoniassa ympäröivän kulttuurin kanssa. Länsimainen kulttuuri kun sanoo: kaikki MULLE heti nyt, etsi OMAA nautintoasi, kuuntele itseäsi, pla pla pla. Hyvä on itseään kuunnella, mutta miksi se tapahtuu niin usein muiden kuuntelemisen hinnalla?

Kukaan meistä ei elä itseään varten eikä kukaan kuole itseään varten. Jos elämme, elämme Herran omina, ja kos kuolemme, kuolemme Herran omina. Elämmepä siis tai kuolemme, me kuulumme Herralle. Room. 14: 7-8

Käsitöitä

2012-01-12T19:10:00.005+02:00

...niiin, käsitöitähän voitehdä monella taitotasolla. Voi tehdä esim. tällaisen "penaalin," jonka tekoprosessissa on huomattavasti enemmän rakkautta pelissä kuin taitoa ;) Penaalin saaja voi ajatella, että "no, ainakin se Satu teki parhaansa..."

Niiiiin, ja sitten käsitöitä voi tehdä rakkauden ohella myös TAIDOLLA: tässä Pikku Silpun meidän pikkuisännälle neulomat pökät, hattu ja tumput (siis NIIN hienot):

Pikkumies liihottelee ihan pilvissä, kun on niin tyylikkäät kuteet päällä...

Väliaikapäivitys

2012-01-08T22:38:00.002+02:00

Ihan vaan tämän kuvan halusin jakaa kaikkien kanssa :) Älkää huoliko, en aio tehdä tästä vauvablogia! Kunhan tässä keräilen itseäni, niin alan taas tehdä järkipäivityksiä. Ja vauvajuttuja yritän siis välttää, ehkä teen niille jonkin oman paikan. Iloista viikkoa kaikille!

Ihanaa uutta vuotta!!!

2011-12-31T21:58:00.002+02:00

Valoa kohti

2011-12-30T14:59:00.003+02:00

Tässä muutama (ennen synnytystä) askartelemani kortti. Hyödynsin niissä luonnoksia, joita olin tehnyt ajat sitten opinnäytetyötäni varten. Luonnokset on säilyttämisen kannalta vähän ristiriitainen juttu: toisaalta niitä olisi tärkeää säilyttää, teoriassa onnistuneita kappaleita voisi myydäkin, ja toisaalta ne ovat monesti vain viemässä tilaa. Sellaisia vain osittain onnistuneita luonnoksia kun on kamalasti. Osa on pakko heittää kylmästi pois.

Tällaisia kortteja ei voi lähettää ihan miten sattuu, vastaanottajan on oltava jollakin tapaa "kartalla", että ei vetäisi herneksiä nenään. Eikä näiden teema ole mikään häpi häpi pörthdei.

Mutta valoa kohti on asenne - kuitenkin. Jopa näissä korteissa, voimakkaissa varjoissa on kirkas valo. Valon lähdettä kohti kelpaa kääntää katse.

"[A]nna meidän nähdä kasvojesi valo, niin me pelastumme." (Ps. 80: 20)

Ai kuka? Äiti? Ai minäkö?!

2011-12-30T14:32:00.016+02:00

Ai miten niin pieni?! Kuppihan on lähempänä kameraa, kuin pää...

Vauva on ollut kuvioissa mukana nyt 9 vrk. Alan pikkuhiljaa tottua hänen olemassaoloonsa, mutta on tässä vielä työstämistä. Mutta kyllä on kaunis ja hurmaava lapsi, tämän kerran saa omaansa kehua :) Syö ja nukkuu paljon, osoittaa spartalaista asennetta, mitä itkemisen määrään tulee. Pitää sen minimissä. Kunpa pysyisi tuollaisena luonnostaan helppona! Vielä kun itse osaisin ottaa rennommin: kun se nukkuu, pelkään että jotakin on vialla. Kun se ei nuku, väsähdän itse ja toivon että se simahtaisi. Ja syyllinen olo tulee siitäkin, kun totean hänen olevan niin kultainen kuin on. Mutta kun hän on! Olin varautunut NIIN pessimistisesti tähän kaikkeen, että tilanteen hienot puolet eivät oikein tahdo mennä jakeluun. En ole ansainnut näin hienoa lasta. En.

Luontainen epäilys nousee takaraivosta: onko kaikki liian hyvin? Ja on se kumma, miten umpikristitty ihminen löytää itsestään taikauskoisia vaikutteita: jos sanon lastani unelmapojaksi, niin se varmasti sairastuu koliikkiin ja ties mihin ja huutaa seuraavat kymmenen vuotta läpeensä. On se kumma, miten vähissä oma luottamus voikaan olla niin itseeni kuin Jumalaankin uudessa elämäntilanteessa. Väitän, että korkeakoulututkintonikin ovat syntyneet helpommin, kuin tämä äitinä olemisen opetteleminen. Nostan hattuani kymmenen kertaa korkeammalle kaikille kotiäideille kuin aikaisemmin!

Osaan jo MELKEIN sanoa itseäni äidiksi. Onneksi tässä on loppuelämä aikaa opetella! Herra minut varjelkoon, ettei minusta tulisi hysteeristä äitiä. Tuntuu etten osaa hoitaa vauvaa, vaikka järki sanoo, että osaan.

Kiitos vielä kaikille onnitteluista :) Meitä saa muistaa rukouksin, opittavaa on niin paljon. Onneksi on aikaa. Sitä ei vain tämä tohottaja oikein ymmärrä.

Tässä kuvassa Malakias tasan viikon vanhana.

Joulukäärö

2011-12-26T12:42:00.005+02:00

Pikkukimalaisen poikanen.

Vain puhelin puuttuu!

Mitäs sieltä pukinkontista löytyykään?!

Tässä kuvia joukääröstä. Pääsimme jouluksi kotiin. Melkoista opettelua tämä kyllä on. En taida luontojani olla mikään kanaemo. Synnytys meni hyvin ja vauva on terve ja pyöreäpäinen :)

Hamsterin vikaa?

2011-12-19T15:23:00.003+02:00

Liekö miussa hamsterin vikaa? Ohessa osa vauvanvaatteista, joita olen saanut tai hankkinut itse. No worries! On niitä enemmänkin, ainakin kassillinen. Uutena olen ostanut vain yhden...kimalaisasun.

Toivottavasti pääsen pian synnärille, eihän kukaan näitä kärsimättömän odottajan juttuja jaksa lukea! Hyvä jos itsekään!

Mitäs tiiät, Maria?

2011-12-18T21:35:00.000+02:00

Sattuneesta syystä tämä joululaulu on tällä hetkellä lähellä sydäntäni. "Mary did you know" on miusta passeli mihin vuodenaikaan hyvänsä, mutta nyt kun jouluun on alle viikko ja oma laskettu aikakin ohitettu, niin yhtälö on valmis. Tässä paras löytämäni versio; tällä mammalla on niin tumma ääni jotta aijai. Vielä kun joku tekisi tästä sellaisen heavy metal- sovituksen, niin kyllä oisin mielissäni!

Hassua odottaa itsekin jouluista poikavauvaa. Vaikka tällä muksulla onkin ihan luonnollinen alkuperä... joskin senkin taustalla on rukousvastaus. Ettei menisi liian herkäksi, niin voitte nyt kuvitella miun sanovan tähän muka-kyynisellä päiväkodintäti-äänellä : Jokainen meistä on ihme! (se on silti aito mielipiteeni, mutta enpä nyt sortunut lässyttämiseen).

Laulun sanat on tässä:

Mary, did you know
that your Baby Boy would one day walk on water?
Mary, did you know
that your Baby Boy would save our sons and daughters?
Did you know
that your Baby Boy has come to make you new?
This Child that you delivered will soon deliver you.

Mary, did you know
that your Baby Boy will give sight to a blind man?
Mary, did you know
that your Baby Boy will calm the storm with His hand?
Did you know
that your Baby Boy has walked where angels trod?
When you kiss your little Baby you kissed the face of God?

Mary did you know.. Ooo Ooo Ooo

The blind will see.
The deaf will hear.
The dead will live again.
The lame will leap.
The dumb will speak
The praises of The Lamb.

Mary, did you know
that your Baby Boy is Lord of all creation?
Mary, did you know
that your Baby Boy would one day rule the nations?
Did you know
that your Baby Boy is heaven's perfect Lamb?
The sleeping Child you're holding is the Great, I Am.

Ei tullu vauva vielä, mutta sukat joo.

2011-12-16T17:04:00.003+02:00

Ei synny mittään, ainakaan vauvaa, ainakaan just nyt. Mikä loistava tilaisuus päivittää blogia jo toisen kerran samana päivänä! Mie oon neulonut sukat ja tumput. Tumput on tehty huopanen-langasta, oranssi ja vihree aika hyvin nuhjaantuivat pesukoneessa.

Laskettu aika

2011-12-16T10:46:00.001+02:00

Tänään on laskettu aika. Ei tunnu missään. Lähden tästä kaupungillle kävelemään. Miten mie olenkin näin kärsimätön?! Hyvä jos muutaman päivän on malttanut loikoilla kaiken valmistumissotkun jälkeen, niin heti on TYLSÄÄ!

Lissee joulukorttiloita

2011-12-13T21:30:00.008+02:00

Niin, niitä korttiloita tulj vielä vähän lissee.

Ja tein mie piparkakkujakin, tosin vain valmistaikinasta. Kyllä teki tiukkaa pitää mielessä, ettei raakaa taikinaa saa tässä tilassa syödä!

Tutkinto on pussissaan :D

2011-12-11T19:02:00.007+02:00

Jee, sain tehtyä kuvataiteilijan (amk) tutkinnon valmiiksi! Viime hetkillä!

Mitenköhän sitten jatkossa, suapi nähdä.

Oon ollut koulun penkillä nyt 20,5 vuotta yhteen putkeen. Maisterin paprut ja nämä kuvataiteidesysteemit ovat vieneet viimeiset 8 vuotta. Miun koko elämä on ollut siis opiskelua 7-vuotiaasta asti, ilman välivuosia. EN OLE ENÄÄ OPISKELIJA! En tiedä, onko se kivaa, pelottavaa, vai mitä. Uutta ja outoa ainakin. On tässä siis uudella identiteetillä hakemista.

Nyt on kai pakko ruveta aikuiseksi (vai onko...tai mikä se aikuinen edes on)? Opiskelija en enää ole, mutta äidin rooli pamahtaa päälle päivänä minä hyvänsä. Mitenköhän sitä sitten osaa olla...

Herran haltuun jää kaikki sellaiset asiat kuin työpaikkavalinnat ja visioinnit, taidenäyttelyt ja mitä näitä kotkotuksia nyt on. Onneksi miulla on tässä syksyyn asti äitiyslomaa, niin joutaa ihmettelemään.

Jos jotakuta kiinnostaa opinnäytetyöni, se on luettavissa Internetissä ilmaiseksi (ilmeisesti tuohon palveluun ei tartte edes rekisteröitiyä). Miusta siitä tuli ihan hyvä opari, tai ainakin olisi voinut tulla huonompikin.

Sadun opari TÄÄLTÄ (jos tämä heittää Errorin, niin se johtuu palvelimesta: osoitteen pitää alkaa sanalla "urn", eli sitä ennen olevan tekstin voi pyyhkiä pois).

Mukavaa alkavaa viikkoa!!!

Kortteja joulua (ja synnytystä) odotellessa

2011-12-09T22:21:00.016+02:00

Tässäpä joulun inpsiroimia kortteja tukullinen. Ongelma on vain se, että ehdin lähettää korteista suurimman osan ilman, että otin niistä valokuvaa.

Ja kuten Raamatussakin todetaan, ensimmäiset tulevat viimeisiksi ja viimeiset ensimmäisiksi: nämä viimeiset kortit ovat hienompia kuin ne ekat (joista ei ole kuvia) - nämä nyt lähtevät sitten joillekin onnekkaille. Pahoittelen, mikäli kuulut niihin jotka ovat saaneet ns. pettymyskortin.

Ja JOS mie lähden tästä vielä synnyttämäänkin kesken kaiken, niin jotkut jäävät kokonaan ilman korttia! Anteeksi jo valmiiksi! Laskettuun aikaan on...hmm...viikko!

Ja kaikillehan mie en valitettavasti ehdi tehdä korttia muutenkaan :*( Jos aikaa ja rahaa ja jaksamista olisi, niin saattaisinpa intoutuakin.

Mukavaa kirkkauden juhlan odotusta ihan jokaiselle!

P.S. Useissa korteissa esiintyy teksti: Ei kukaan muu voi pelastaa kuin hän. Mitään muuta nimeä, joka meidät pelastaisi, ei ole ihmisille annettu koko taivaankannen alla. (Apt- 4:12). Joku noheva varmaan hoksaakin mistä nimestä tässä on kyse ;)

Tyytymättömyys

2011-11-29T14:27:00.004+02:00

Tyytymättömät ihmiset ovat raskasta seuraa. Vaikka kaikki olisi niin maan viimeisen päälle hyvin, niin aina jostakin nuristaan.

Olen nyt itse vähän syyllistynyt tällaiseen viime aikoina. Syitä nyt löytyy aina, stressiä ja rahahuolia jne. mutta ne eivät vapauta vastuusta valita omaa asennettaan. Raskaana olevilla on ilmeisesti enemmän liikkumavaraa tällä kiukutteluakselilla... Mutta onhan se, herttinen, miun itseni vastuulla istunko naama väärinpäin inisemässä pienistä tai isommista ongelmista tai pikemminkin huolenaiheista. Vai keskitynkö mieluummin mukaviin asioihin. Niitä on kuitenkin paljon enemmän.

Huolehtiminen on kuitenkin käytännössä turhaa, sen olen huomannut niin monesti monesti monesti. Huolehtimalla ja nurisemalla saa vietyä ilon normaalista arkipäivästä. Arkipäivät ovat oikeasti ihania, jos niihin suhtautuu lahjana, eikä pakkopullana.

No joo, tulikohan tästä nyt vähän tällainen turha moralistinen päivitys. Saattaa olla. Mutta kyllä se ipittäminen ja nurina ja huolehtiminen ovat ihmisen omia valintoja. Elämästään voi tehdä hankalaa niin monella tavalla. Tähän voisi laittaa vielä jotakin syyllistävää Afrikan nälkäänäkevistä, joiden henki on oikeasti löyhässä, mutta enpä laita. Hä hä!

Kuva on tehty kovalevylle (n.A3) akryyleillä ja musteella joskus viime talvena (muistaakseni).

Tuholaisen tekosia

2011-11-26T16:10:00.007+02:00

Tässä on tullut sipellettyä yhtä ja toista. Tässä pari korttia...(hyödynnetty mainoslehtisiä ja alemmassa omaa piirrosluonnosta)

Tässä pieni vetoketjullinen pussukka.

Ja lapaset.

Miehän en ole mitenkään kamalan näppärä näpeistäni, teen lähinnä kokeilemalla ja maalaisjärjellä. Tosin se maalaisjärki ja vähäkin näppäryys ovat välillä hukassa:

Ja ei ollut edes eka kerta, kun unohdin laittaa kahvinkeittimeen pannun - isäntä tuossa huolestuneena totesi, että miten mie voin ollenkaan keittää kahvia sitten kun imetän (silloin kuulemma aivot ovat vielä normaaliakin enemmän narikassa)... Miten on, ystävät, voiko imettävä nainen keittää kahvia turvallisin mielin? Ehkä ei, jos kyseessä olen minä.

Valokuvia lumesta...kun oikea lumi suli

2011-11-24T18:43:00.008+02:00

Voe että, kun lumi suli. Voe voe voe voe...

Muistokirjoitus: sulaneelle ensilumelle. Tässä muutama valokuva aikaisemmilta talvilta. Kyllä se vielä tännekin tupruttaa. Lunta tupaan, sanoi mummo kun silakan söi.

Tervetulloo!

2011-11-17T17:44:00.003+02:00

Oi, uusia lukijoita! Kylläpäs lämmittää moinen, enemmän kuin esim. sukka. Isosti tervetuloa!

Miulla on aamukammassa enää yksi piikki! Opiskelijat pääsevät pitämään hienoja esitelmiä, ja mie vielä yritän keksiä jotakin hauskaa siihen lisäksi :) Kahvia ja pullaa ainakin luvassa! Yksin ei niin hienoa sketsiä oikein voi vetää kuin kaverin kanssa, lisäksi iso maha estää tilanteeseen heittäytymisen ainakin kirjaimellisessa mielessä. Katellaan!

Joutavaa höpinää: mahan kanssa painimista

2011-11-14T17:22:00.005+02:00

Nyt kun on näin paksussa kunnossa, niin ymmärtää sen, miksi raskaana olevilla on ns. etuajo-oikeuksia. Miten voi pelkän mahan kantaminen olla niin työlästä? mietin silloin kun itse en ollut kokeillut. Sehän siinä on, kun se ei ole vain massu, vaan itku-potku-parku-hormonit, nivelien uusi jännittävä järjestelmä ja ties mitkä uudet systeemit. Keuhkot vähän puristuksissa ja nivelet kipeinä turvotuksesta. Ymmärtäkää siis, jos tällaisia lyllertäjiä väsyttää. Ei se ole tyhjästä inisemistä. Miulla on kaikesta mainitusta huolimatta hyvä olo, paitsi jos riehun itseni yliväsyneeksi. Lääkkeitä olen saanut ison kasan, mutta kun ne ottaa kiltisti, niin mikäs tässä ollessa. Insuliinilta sentään säästyin, tosin ehkä vain toistaiseksi.

Miulla olisi alkanut mahaloma viime perjantaina. Tänään töissä ihmettelin, että voi kun olisin ymmärtänyt jäädä lomille ajoissa. No - luvattu, mikä luvattu. Onneksi meidän opiskelijat ovat ihania, samoin kuin työ ylipäänsä. Töiden jälkeen sitten maataan sohvalla ja kuolataan rinnuksille nätti uniläiskä. Sitäpaitsi mie vielä pyöräilen töihin! Tuumailin, josko synnyttämäänkin voisi kävellä :D Eihän tästä ole kuin kilometri (ylämäkeen).

Mahamaalaus joulua odotellessa

2011-11-10T21:35:00.007+02:00

Tässä on uusin masu. Joulu on aiheena, kuten kuvasta näkyy.

Oma kupuni on jo saman kokoinen, joten kohta voin käydä senkin kimppuun. Iloa loppuviikkoosi!

Maalaus ja ajatusta ensi viikoksi

2011-11-06T21:46:00.003+02:00

Tässä olisi tuorein maalaus (jos mahamaalauksia ei lasketa). Tämänkin tekemisestä on jo pari kuukautta. Tekisi mieli tehdä lisää, mutta jotenkin sitä nyt vain näkertää korttien, neulomusten ja muun pienemmän parissa.

Koko 33,5cm x 42cm akryyli, muste ja paperinpalat kovalevylle.

Neulomuksia

2011-11-04T16:10:00.009+02:00

Ilahduttipa kovasti, kun ultrasta tullessa postilaatikossa oli yllätyspaketti! Siellä olikin yhtä sun toista varsin hienoa. Mutta jotta ei menisi brassailuksi, niin laitan tähän kuvan vain paketista ilmestyneistä myssystä ja tumpuista. Kävipä vielä niin mukavasti, että olin juuri neulonut vauvan sukat sävy-sävyyn niiden kanssa :)

Tein mie tällaisetkin sukat (ruskea on oikeasti violetti), mutta laiskana kavensin väärästä kohti. Lopputuloksena Mickwtzin Jasonin jalkojen muotiset tekeleet :) (PS! Otan vastaan kaikki kirjat ko. kirjailijalta ja maksan vaikka!)

Aikaisemmin syssyllä neuloin meidän isännälle uudet lapaset (tuhosi edelliset pyörittelemällä nurjan puolen täyteen pieniä langanpää-pallosia).

Tunnustan: har-mit-taa!!!

2011-10-29T17:35:00.009+03:00

Kirvelevää harmitusta, pakko myöntää!!! Ja nolottaa myöntää. Mikähän siinäkin on, kun ei muka saisi suuttua tai tuntea harmia ihan kunnolla. Joku yliminän juoni varmaan. Ja mikähän kumma siinäkin on, kun harmituksesta ja kiukusta tulee syyllinen olo, vaikka olisi yksin eikä edes purkaisi kiukkua kehenkään. On se vaan JÄNNÄ!

Tämän pohdinnan käynnisti niinkin riemastuttava tapaus, kuin uusien, ihanien kukkasipuleiden joutuminen kaatopaikalle. Ostin alkuviikosta ison kauppakassillisen toinen toistaan ihampia tulppanin, krookuksen, jättilaukan jne jne sipuleita (yli sata). Eurolla per pussukka! Ihan kuin unta! Ihanaa.

Odotin viikonloppua, että jaksaisin mahani kanssa punnertaa sipulit maahan. Mies sitten lähti äsken harkkoihin ja mie pistin puutarhavermeet päälle. MISSÄ ON MIUN SIPULIT?!!! Soitto miehelle..."Ai mitkä sipulit? Häh... mie luulin että ne oli roskia, kun olit jättänyt sen kauppakassin siihen eteiseen. Ihmettelinkin, mistä siun projektista oli tullut niin paljon ylimääräistä roskaa." Voi nyyyyyyh! Ei auttanut dyykkaus, siisti ja tehokas Makke oli vienyt roskat jo päiviä sitten - ja mie en kiinnittänyt mitään huomiota pussin katoamiseen.

Syyllisyyden tunne harmistumisesta on kyllä hassua. Jumalan edessä kun saisi ja pitäisi olla vilpitön. Kiellettyjä tunteita ei hänen edessään ole! Ja silti kotoa tai jostain on oppinut, että negatiiviset tunteet on pahoja, hyi hyi, olepa reipas tyttö nyt, miten sie tuolla tavalla, kato nyt kun nää siun lelutkin ihmettelee. Nehän on vaan kukkasipuleita. Afrikassa nähdään nälkää ja siulla on asiat niin hyvin.

Ei se vaan tunnetasolla paljon auta, tulee entistä kurjempi olo. Painelin sitten valokuvaamaan joen rantaan (kuvat sieltä). Auttoi se vähän. Olisin ehkä kuitenkin voinut antaa itselleni luvan tirauttaa muutaman kyyneleen, eihän niitä olisi muut nähneet kuin Jeesus.

Itsesääli on syvältä, mutta kieltämättä korvensi lisää kun suunnittelin tekeväni itselleni jotakin sokeriherkkua lohdutukseksi - ja muistin, että ei saa raskausdiabeetikko herkutella. Voihan kökkö! Nyt kyllä jo naurattaa tämä avautuminen ;D

...ja sitä paitsi miulla on jo 100 sipulia aiemmin istutettuna. Jos myyrät syö ne, niin niille en raaski olla vihainen. On ne sentään niin hamsterimaisia.

Kortteja vieläkin...

2011-10-27T20:16:00.004+03:00

Kortteilu jatkui, tässä tuloksia. Miun suosikki on tuo kevättyttö, entä siun?

Kortteja ja virkkausta

2011-10-23T20:51:00.007+03:00

Tämmösiä oon tehnynnä!

On ollut rentouttavaa ja sielu on levännyt näkertäessä töiden jälkeen. On ollut ihan tarpeellista saada jotakin muuta ajateltavaa, vaikka töissä onkin ollut kivaa. Jostain syystä työasiat ovat olleet unissa joka yö kuukauden ajan, ja se tympäisee. Eiköhän se tästä; yleensä "työuni-jakso" on vaan kestänyt miulla paljon lyhyemmän aikaa töiden alkamisesta.

Korteissa oleva kuvamatsku on peräisin jostakin afrikkalaisen ITE-taiteen näyttelyesitteestä. Pohjana Tiimarin perusmatskua ja mm. Suomalaisen alesta löytämääni käsintehtyä paperia. Ja muuta sälää laatikon kätköistä. Mikä on suosikkisi?

Niin, ja isolla vaivalla tein tämmöisiä pussukoita, hommasin vetskareita ja kaikkea. Rakkaudella tein - ihan omasta päästä. Vetskareita on jäljelläkin vielä. Sitten tajusin, että kaikilla on pussukoita varmaan jo kaapit täynnä. Kukahan näitä huolisi käytöön asti?

Sisäänpäin kääntymistä ja höpinöitä

2011-10-22T12:10:00.006+03:00

Kuuluu varmaan raskaanaolemisen loppumetreille, että kokee olevansa aika murinainen ja piikit pystyssä olevan tunteellinen siili. Aika hassu vaihe tällaiselle ylisosiaaliselle kaakattajalle. Useamman viikon tai -kuukauden ajan sitä on huomannut itsessään tällaisen uuden piirteen. Ei minusta varmaan saa 100% introverttia millään. Mutta älkää hyvät ihmiset pahastuko, jos kohdatessamme en pyöräytäkään sosiaalisuusnuppia kaakkoon. On vähän hämmentynyt olo vain, ei se johdu teistä. Kaikenlaista prosessointia on käynnissä, mikä on pelkästään hyvä.

Mutta, on minulla kiva kuvakin tähän, tuon ylläolevan tekstin nyt voi ohittaa hyvällä omatunnolla.

Meidän lähellä on ollut jo kauan iso liittymänrakennusprojekti. Siinä on vieressä rehevöitynyt Varaslampi, jossa aikaansa kulutti yhdeksän joutsenta usean viikon ajan, vain muutaman kymmenen metrin päässä työkoneista ja valtatien liikenteestä. Kävin räpsimässä muutaman kuvan, ja kieltämättä harmitti että ei ollut parempaa zoomia. Nämähän lipuivat karkuun heti kun huomasivat, että joku isomahainen tulee lyllertämään heidän kimpuunsa (pohkeita myöten savivelliin uponneena).

Hylätyksi tulemisen pelko ja rakkauden nälkä, osa 2

2011-10-18T21:52:00.007+03:00

Jumala ei ole luonut sinua hylätäkseen sinut!

Jumala on luonut sinut JOTTA voisi olla sinun kanssasi yhtä, yhdessä aina. Aina, eli koko ikuisuuden ja sitä edeltävän ajan, pysyvästi ja jatkuvasti. 24/7.

Ainakaan allekirjoittaneena miun ei pitäisi pelätä hylkäämistä, koska Jumala ei vain voi hylätä minua. Se ei johdu miun suorittamisen määrästä tai säälittävistä yrityksistä ansaita rakkautta. Vaan hän ei voi hylätä minua siksi, että hylkääminen ei kuulu hänen olemukseensa.
"Vaikka isä ja äiti minut hylkäisivät, Herra pitää minusta huolen." Ps.27:10

"Minne voisin mennä sinun henkesi ulottuvilta,

minne voisin paeta sinun edestäsi?
Vaikka nousisin taivaaseen,
sinä olet siellä,
vaikka tekisin vuoteeni tuonelaan,
sielläkin sinä olet.
Vaikka nousisin lentoon aamuruskon siivin
tai muuttaisin merten taa,
sielläkin sinä minua ohjaat,
talutat väkevällä kädelläsi.
Vaikka sanoisin: "Nyt olen pimeyden kätköissä,
yö peittää päivän valon",
sinulle ei pimeys ole pimeää, vaan yö on sinulle kuin päivänpaiste,

pimeys kuin kirkas valo. Sinä olet luonut minut sisintäni myöten,
äitini kohdussa olet minut punonut.
Minä olen ihme, suuri ihme,
ja kiitän sinua siitä." Ps. 139:7-14

Jumala on nimittäin se, joka tahtoo olla kanssani yhtä oman henkensäkin hinnalla. No - sen hinnan hän on jo maksanutkin... eikä ollut mikään pieni lasku se. Hän suostui kuolemaan, että minun ei tarvitsisi (enkä edes pyytänyt, miten olisin edes kehdannut?!)

Ehkäpä tässä koko jutussa on se juoni, että Jumala ei halua, että MIKÄÄN asia tulee hänen ja minun väliin. Tai hänen ja sinun. Hän ei halua, että mikään erottaisi tai edes etäännyttäisi teidät toisistanne. Mitenköhän tässä meinaa aina käydä niin, että ihminen "ihan ite" rakentaa muurin itsensä ja Jumalan väliin, ja sitten inisee että "Jumala on miut hylänny, eikä se oo koskaan miusta välittäny, eli en miekään välitä siitä. Tuskin koko partasuu-ukkoa edes on." Jos ihminen ei kadu vääriä tekojaan ja tule Jeesuksen avoimeen syliin, niin synnin muuri jää purkamatta: ero ihmisen ja Jumalan välillä pysyy, ja ihmisen hylkäämiskokemus säilyy. Vaikka Jeesus voisi purkaa tämänkin muurin heti, kun saisi ihmiseltä itseltään siihen suostumuksen.

Jeesus pitää oman osuutensa rakkaussopimuksesta 1000% varmuudella. Itse päätät, sitoudutko tähän sopimukseen. Jumala on toisaalta luonut sinut olemaan yhtä kanssaan, mutta hän ei rakkautensa vuoksi voi pakottaa sinua siihen. Suurin osa ihmisistä jättää tämän rakkaussopimuksen allekirjoittamatta, vaikka Jeesuksen nimi lukee siinä jo valmiiksi. Viimeistään kuolema on se rajapyykki, kun erosta Jumalan kanssa tulee ikuinen, jos "nimi ei ole paperissa". Kannattaa siis ottaa Jumalan rakkaus ja huolenpito vastaan vaikka heti! Siitä kun on älyttömän iso hyöty jo ennen sitä kuolemaa...

Jumala haluaa pitää siusta huolta, älä ämpyile vastaan :) Miekin yritän olla ämpyilemättä, se kun tulee niin luonnostaan. Lepää Kristuksen sylissä, hän on antanut sinulle kaikkensa - ja antaa lisää, kun otat vastaan. Armosta tulee se kaikki, ei siitä, mitä itse yrität ansaita. Hän ei hylkää sinua, älä sinäkään hylkää häntä.

Hylätyksi tulemisen pelko ja rakkauden nälkä, osa 1

2011-10-15T22:52:00.006+03:00

Rakkauden ostamisessa ei välttämättä ole kyse lainkaan prostituutiosta. Rakkauden ostajia nimittäin kävelee vastaani päivittäin monia, katsoo sellainen joskus peilistäkin.

Muiden hyväksyntää voi yrittää saavuttaa tekemällä asioita vain muiden mieliksi, hylätyksi tulemisen pelosta. Miksi teemme asioita toistemme mieliksi? Onko motiivimme vääristynyt?

Jeesus kehottaa kyllä kieltämään itsensä ja palvelemaan toisia. Jeesuksen kehotus perustuu kuitenkin siihen, että voimme tehdä toisillemme hyvää ja kieltää itsemme, KOSKA Jumala rakastaa meitä jo valmiiksi jatkuvalla teholla - täysin ilman omia ansioitamme. Tästä "minua rakastetaan jo maksimiteholla"-lähtökohdasta on hyvä toimia muiden ihmisten parhaaksi - viedä saatua rakkautta eteenpäin. Silloin motiivit ovat kohdillaan.

Mutta voi ryökäles! Jos ihmisparka ei sisäistä sitä, että häntä jo rakastetaan ihan täysillä, hän voi sortua tekemään hienoja, hyviä töitä ja uhraamaan itensä muille väärin motiivein: tienatakseen hyväksymispisteitä. Varmistaakseen: "ethän hylkää minua?!" Nämä ovat surullisia rakkauden ostamisyrityksiä. Jos joku alkaa puolestaan myydä rakkautta tällaiselle ostajaehdokkaalle, voi ihmissuhteesta tulla kertakaikkiaan vääristynyt: Rakastan sinua, jos laihdut vielä 10 kiloa. Rakastan sinua, jos saat arvostetun yhteikunnallisen aseman. Rakastan sinua, jos ruokahuolto ja siivouspalvelu toimii ja suostut aina seksiin. Rakastan sinua, jos...

Kuinka tällaisessan suhteessa kukaan voisi olla oma itsensä? Kyseessä voi olla muukin ihmissuhde kuin parisuhde, tietenkin. Esimerkiksi joissakin perheissä on tabuja, kuten kiellettyjä tunteita. Lapsi oppii hyvin nopeasti, jos paha mieli ja sitä seurannut itku aiheuttaa vanhemmissa torjumisreaktion ja lapsi tuntee itsensä hylätyksi. Lapsi oppii, että pitää aina olla reipas. Hymyillä vaikka posket repeäisi - ja pahimmillaan alkaa itsekin uskoa teeskentelyynsä. Aikuisena hänen onkin jo vaikeampi oppia, että saan olla vihainen. Saan olla surullinen. Saan olla iloinen ja onnellinen. Kaikki tämä ilman syyllisyyttä... ja pelkoa siitä, että minut hylätään jos en ole koko ajan kiva, reipas ja aina kaunis katsella.

Jumalan rakkaus meitä kohtaan ei ole jos-rakkautta. Tästä lähtökodasta voisi moni läheisriippuvaisuudesta kärsivä ihmisrauniokin eheytyä. Minun ei tarvitse ansaita olemassaoloani. Saan olla aidosti sitä, mitä olen. Jumala ei hylkää meitä - mutta hylkäänkö minä hänet ja jatkan rakkauden ostamisyrityksiä vääriltä tahoilta, väärennetyllä valuutalla?

Masumaalaus lokakuun avaukseksi

2011-10-06T20:50:00.004+03:00

Mie olen aloittanut pari viikkoa sitten viimeisen työrupeaman opetushommissa ennen äitiyslomalle jäämistä. Vielä ehtii paiskia hommia puolitoista kuukautta. Olen vastikään saanut palautettua myös kuvataiteiteen opinnäytetyön - pidettyä seminaarinkin! Jes, yritän valmistua amkista sopivasti äitiyslomalle. Edistin asiaa tänään töiden jälkeen uuden masumaalauksen avulla (saan tällaiset työt luettua työharjoitteluksi).

Epäoikeudenmukaista!

2011-09-25T18:51:00.003+03:00

Ohessa linkki uutiseen, jota olen pelännyt odottaa. Kyse tutusta, äärimmäisen sympaattisesta perheestä. Käykäähän lukaisemassa ja jos asia yhtään kirpaisee, niin yksi hutera oljenkorsi on liittyä facebook-ryhmään. Toivotaan parasta ja rukoillaan. Paha mieli...

Helsingin Sanomien artikkeli

Turvapaikan saamisen puolesta

Vauvan gentleman-jakku

2011-09-16T16:59:00.004+03:00

Neuloin tällaisen 0 - 6kk ikäiselle herrasmiehelle passelin jakun syksyn inspiroimana. Joulukuussa sitten nähdään, onko kyseessä herrasmies vai... hämähäkkimies? Tai ainahan on pieni mahdollisuus että sieltä tuleekin tormakka tyllerö (ei kai tällaisille vanhemmille leidejä synny???)

Jakun malli on jostain aika uudesta käsityölehdestä, onnistuin jo hävittämään ohjeen :) Mehevän langan ostin Joensuun taitokorttelista, napit Kätevästä kädestä.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Bodyarttia ja mahaa syksyyn!

2011-09-13T11:55:00.005+03:00

Tässä tuorein massukka!

(Matt. 18:10) Katsokaa, ettette halveksu yhtäkään näistä pienistä; sillä minä sanon teille, että heidän enkelinsä taivaissa näkevät aina minun Isäni kasvot, joka on taivaissa.

Syksyisiä räpsyjä

2011-09-11T20:37:00.004+03:00

Olen räpsinyt. Onneksi omassa blogissaan saa julkaista muutakin kuin taiteellisesti uutta luovaa ja tajunnan räjäyttävää materiaalia. NIIN, nämä ovat tällaisia arkisia nättejä juttuja.

Kattokaas nyt, kun on somat orvokit ja ukonhattukin siinä. Tui tui!

Ja harmaassa syysaamussa aurinko pilkahti juuri sen verran, että sain edustavan kuvan joka-aamuisista vieraistamme, kastehelmistä.

Ja itse rakkaudella kasvatettu kurpitsa. AINOA, joka koko taimesta tuli. Onneksi noita kehäkukkia kasvoi siemenistä iso kasa - ja vielä eri sävyisiä kaikki.

Söpöjä eläimiä (aivot kuormittuu)

2011-09-09T16:51:00.005+03:00

Tässä teille aivoton blogipäivitys :) Joskus on niin söpöjä eläimiä, tai kuvia heikäläisistä, että itselläni ainakin räjähtää pää. Tässä muutama poiminto netistä.

Niin - oon yrittänyt kovasti kirjoittaa tässä oparia, niin kapasiteetti on mennyt pitkälti siihen. Jos haluatte ajattelemisen arvoista luettavaa, niin käykää vaikka TÄÄLLÄ. Miun blogista ei nyt ihan sitä sorttia tuoreeltaan saa ;)

Kuka haluaa skannerin / työpöydän?

2011-09-03T16:14:00.002+03:00

Mie siivoon nyt! Meillä olisi vanha ja uskollinen Lexmarkin skanneri kaikkine tykötarpeineen, joka joutaisi mäkeen. Ongelma on siinä, että uusimmat Windowsit eivät tajua laitteen olemusta. 2003 vielä tajuaa. Kuka haluaa, saa! Laite kyllä toimii.

Ja sitten miulla olisi täyskoivuinen työpöytä, puusepän tilauksesta aikoinaan tekemä. Sitä ei ole edelleenkään lakattu, eikä pöytälevyä ole kiinnitetty laatikostoihin. Joku tuunaamiseen vähääkään taipuvainen voisi tehdä siitä NIIN hienon!!! Pöytä ei mahdu meille enää :( Siitä voisin kyllä muutaman roposen ottaa, sen verran kovan luokan huonekalu kyseessä.

Noh, kirjoitan sitten myöhemmin jotain viisaampaakin, nyt jatkan siivousta!

Taas kortteja!

2011-09-02T14:16:00.002+03:00

Tämä kortti päätyy syksyiselle kihlaparille.

Ja tämä synttärisankarille...viikon myöhässä! Itku! No, parempi myöhään kuin ei ollenkaan.

Kortti, kortti, kortti, kortti, kortti...

2011-08-30T12:58:00.007+03:00

Tähän synttärikortti näin alkajaisiksi...

Kortti, joka odottaa vielä aikaansa... tämähän voisi sopia tilanteeseen kuin tilanteeseen.

Vauvaonnittelu söpölle ja pienelle nyyttiselle.

Onnittelukortti, joka ihan hyvin sopisi miehelle. Maskuliinisuuteen sopii kukat ihan hyvin. Ei aina ole pakko olla sinistä, autoja ja jalkapalloja ;) Tai ihan sama, vaaleanpunaistakin voi antaa miehelle, jonka itsetunto ei siitä horju.

Tämän kortin tein jollekulle rohkaisuksi. Tällainen aihe sopisi myös osanottokorttiin, mutta miksi aina jonkun pitää kuolla, ennen kuin jotakuta voi muistaa? Tähän korttiin voisi laittaa esimerkiksi tekstin:

Hän on lähellä sitä, joka huutaa häntä avuksi, sitä, joka vilpittömästi kääntyy hänen puoleensa. Hän täyttää niiden pyynnöt, jotka häntä pelkäävät, hän kuulee heidän huutonsa ja auttaa heitä. Herra suojelee niitä, jotka hänrä rakastavat. (Psalmit 145: 18-20)

Siunattua viikkoa kaikille! Ja mikä kortti oli oma suosikkisi?

Vauvaonnittelu :)

2011-08-22T15:43:00.005+03:00

Ystävän vauvauutiset veivät viime yön unet :) Harva syy huonosti huonosti nukuttuun yöhön on yhtä mieluisa. Tyttönenhän sieltä pupsahti maailmaan. ONNEA!

Oheisen kortin sai toinen tyttövauvan äiti jo aiemmin keväällä, en vain ollut muistanut laittaa siitä kuvaa.

Perässä tullaan... mutta ei ehkä niin tyttömäisissä merkeissä, jos ultrakuviin on uskominen ;)

Kirjavinkki: olen lukenut älyttömän hyvää ja maanläheistä "Äidiksi ensi kertaa"- opasta (Gro Nylander, WSOY). Sen on kirjoittanut topakka norjalainen synnytyslääkäri. Tykkään kirjan tyylistä, jossa ei säästetä lukijaa verikekkereiltä tai muulta "jännältä" mitä synnytykseen ja vauvanhoitoon liittykään. Huumori on mukana hiljaisena pohjavirtana, mutta se ei korostu liikaa. Asiantuntevaa settiä. Tykkään opiskelemisesta, myös vauvan tulemiseen liittyen. Teoriapohjalta asiat menevät jakeluun ehkä paremmin kuin vierestä seuraamalla. Heti on turvallisempi mieli...(kunnes totuus paljastuu, ja meidän toukka rikkoo kaikki äidin opettelemat hienot kuviot).

Harmittavia puheita, suututtaa ja itkettääkin...

2011-08-16T09:46:00.009+03:00

Raskaana ollessani olen huomannut jännän - ei niin kivan - ilmiön. Joillakin, tai oikeastaan hirmu monilla, lasten vanhemmilla on eräs ikävä tapa. Ei sillä, että he olisivat ikäviä ihmisiä - yleensä päinvastoin. Mutta tosi moni harrastaa tietynlaista puhetapaa:

En puhu nyt mistään varsinaisesta herjan heittämisestä, ulkonäön arvostelemisesta tai muusta selvästi ilkeästä. Tarkoitan nyt sellaista näennäisesti viatonta "odottakaas vain, kun yövalvomiset alkavat"-puheita. Ne eivät tunnu kivalta! Pitäähän ihmisen olla vähän tyhmä, jos hän ei tiedä, että vauvat valvottavat ja niistä pitää ottaa vastuuta. Sehän kuuluu asiaan; ei kai kukaan lapsia hanki kuvitellen, että ne hoitavat itse itsensä? Miten niin "odottakaahan"?! Ja miksi niin monella vanhemmalla on tarve päästä sanomaan se (sävy on mielestäni aika...ahdistava odottakaaHAN!)

Muuten fiksuja ja kivoja ihmisiä nämä totuuksien laukojat, mutta sitten lapsiin liittyen, hupskeikkaa, miten suusta alkaakin pöksähdellä sammakoita. Ihan pieniä vain - näyttävät ja kuulostavat ehkä harmittomilta sanojan itsensä mielestä, mutta voivat tuntua aika hiivatin ikävältä sen ihmisen mielestä, kenelle sanat on osoitettu. Välillä voi raskaana olevasta suorastaan tuntua, että nyt tuli kyllä tehtyä virhe - kyllä, välillä sellainen ajatus on päässyt itsellenikin syntymään. Tällaisia "elämän totuuksia" laukova ihminen ei voi tietää, onko raskaus alunperinkään ollut toivottu...tällainen ankea puhetapa voi herättää jopa aborttia kohtaan yllättävän hyväksyviä ajatuksia.

Tällaiset ajatukset kuuluvat varmasti raskauden prosessointiin, mutta siihen ovat tietenkin vaikuttaneet myös kanssaeläjien ajattelemattomat, ehkä hauskoiksi tarkoitetut "hauskat lohkaisut" kammottavasta lapsiperheen arjesta. (Ihan vaan selvyydeksi, että meidän vauva on toivottu tapaus, enkä luopuis mistään hinnasta - mutta ajatuksia ja epävarmoja hetkiä tietysti tulee uuden elämäntilanteen edessä).

Asiaa eivät auta Vauva-ym. lehtien ongelmakeskeiset artikkelit. Missä näkyy ilo lapsista kielenkäytössä? Missä?! Miksi kaikki on muka aina niin negatiivista ja kauheaa, avioliitto menee, seksielämä menee, yöunet menee, rahat menee, oma elämä menee, kaikki aika menee, rahat menee, imetys ei todennäköisesti onnistu, ootahan kun väliliha %#9/¤ repee, plaa plaa plaa.

Miksi siis 80% lapsiperheellisistä (oma kokemus) kokee tarvetta "pelotella" lasten hankkimista suunnittelevia, tai raskaana jo olevia? Ilmiö on samaa kastia kuin "ootas kun meet KOULUUN, niin siellä kuule joutuu tekemään sellasta ja sellasta" tai "sitte ku naimisiin meet niin siinä oot kuin täi tervassa ja kahleet käsissä". Siis mitä hiivatin p*skaa?!

Onko tällaiset lohkaisut muka jonkun mielestä oikeasti hauskoja? Miusta ne kertovat puhujan ajattelemattomuudesta; mutta kertokaa viisaammat, onko kyse tarpeesta tuoda esiin omaa kokemusta aiheesta, ylemmyyttä, vai onko se vain ajattelematonta höpötystä. Vai onko kyse jopa epäonnistuneesta yrityksesta rakentaa yhteyttä?

Raskaana oleminen on aika herkkää, sen tietävät kyllä ne, keillä lapsia jo on. Mutta miksi samoilta ihmisiltä unohtuu se, että ehkä ekaa lasta odottava äiti tarvitsisis enemmänkin rohkaisua tyyliin "varmasti pärjäätte", kuin pelottelua? Koska pelottelulta tällaiset ajattelematomat puheet tuntuvat.

Harvoin, ehkä yhden tai kaksi kertaa, olen kuullut KENENKÄÄN lasten vanhemman sanovan, että lapsista olisi iloa. Tätä kai pidetään niin itsestäänselvänä, ettei sitä mukamas tarvitse sanoa ääneen. Mutta kuulkaas, EI SE OLE ITSESTÄÄN SELVÄÄ! Jos ei omaa lasta vielä ole, niin ei sitä iloa ole kokenut. Sen sijaan ääneen sanotaan - tietyllä "humoristisella" äänensävyllä - vain niitä negatiivisia asioita, jotka jatkuvasti eri ihmisten suusta kuultuna, voivat saada todellista vahinkoa aikaan.

Olen laittanut tekstin tunnisteeksi "kannattaako lapsia hankkia" siksi, että olen ihan tosissani hakenut netin keskustelupalstoilta kirjoituksia näillä sanoilla itsekin (jo ennen raskaaksi tulemista). Pienin syy ei ole lasten vanhempien ikuiselta tuntuva valitus. Kyllä kannattaisi vähän miettiä, mitä suustaan - vaikka kuinka viattomasti - päästää. Aina ei tarttis vain valittaa joka asiasta, tai ainakin olisi hyvä muistaa tuoda esiin myös niitä positiivisia asioita...aiheesta kuin aiheesta.

Ongelmista täytyy saada puhua, ettei pää leviä. En tarkoita, että väsyneet äidit eivät saisi sanoa olevansa väsyneitä. Totta kai saa sanoa! Sitä vaan toivoisin, että myös niitä mukavia asioita lapsista sanottaisiin ääneen - jos ei sillä väsyneimmällä hetkellä, niin ehkä myöhemmin. Samat ihmiset tekevät kuitenkin lapsia lisääkin. Miksi, jos se kerran on pelkkää kärsimystä?

Toivon, että kukaan ei nyt ota tätä henkilökohtaisesti. Itse olen mestari möläyttelemään aivan uskomattomia typeryyksiä, jotka harmittavat vuosiakin jälkeenpäin. Kun meille tulee vauva, yritän muistaa (vaikka kuinka olis mustat silmänaluset) että en pelottelisi niitä, jotka lapsia harkitsevat tai varsinkaan niitä, jotka odottavat ensimmäistään - ties missä tunnemyrksyissä.

P.S. Olen saanut myös kivaa palautetta söpöstä vauvamahasta, ja eräskin sanoi kauniisti, että "äitiys pukee sinua". Myös muiden lasten vanhemmilta olen kuullut tällaista kivaakin palautetta. Voi että, miten toivon, että tällainen rohkaisu ulottuisi myös sinne tulevaisuuteen, tyyliin "odottakaaHAN kun se vauva syntyy, niin sitten vasta tajuaa, miten ihanaa se on (väsymyksestä huolimatta)"!

Kuuliaisuudesta

2011-08-10T22:27:00.001+03:00

Päiväkirjamerkintä - tai oikemminkin muistiinpanon palasia - viime talvelta.

Bodyartia elokuun kunniaksi!

2011-08-06T12:20:00.004+03:00

...tai miksipä ei Luojan kunniaksi?

Tässä oli juuri sen muotoinen maha, jota olin "metsästänyt" jo pitkään. Täydellinen Michelangelon Aatamin luomisen (Sikstuksen kappeli, Vatikaani) intertekstuaaliseen viittaukseen! Vot!

Iloa elämään!

2011-08-02T12:05:00.003+03:00

Viime päivinä on ollut poikkeuksellisen onnellinen FIILIS. Vaikka ei onnellisuus tunne ehkä täysin olekaan. Väittäisin, että se on myös asenne. Valittaminen kaikesta näyttäisi olevan ihmisille paljon luontevampaa .

Ihminen on hassu, kun se pelkää menettävänsä onnen sanoessaan siitä ääneen. Mie haluan vastustaa tätä, ja kiittää hyvää Jumalaa kaikesta, jolla hän on siunannut minua. "Jumala antaa förskottia" meinaa, että taivaassa ne vasta juhlat alkaa, mutta ei se ole pois siitä, etteikö Jumala tekisi kaikkeaan meitin eteen jo tämän elämän aikana.

Jos joku blogin lukija nyt mielessään miettii, että "hyvä tuon on puhua," niin sitten et varmastikaan tiedä elämästäni paljoakaan. Mutta Jumalan huolenpito on tarkoitettu myös SINULLE, ei se ole kuule muuta, kun ottaa se vastaan.

P.S. Tunnustan lueskelleeni jotakin, jota joku voisi kutsua roskakirjallisuudeksi, Naisten etsivätoimisto n:o 1- sarjan uusimman. Voi, miten mie niistä pidänkään! Dumela, mma!

Hajatus

2011-07-31T22:47:00.001+03:00

Rentunruusu ja moni muu

2011-07-28T23:44:00.002+03:00

Poljin tänään helteisen 25km lenkin pyörällä mustikkakankaalle. Kolme tuntia noukin näitä herkkupalleroita, ja alaselkä tulessa (masukin jo painaa) palailin iltasella kotiin. Mennessä, kun helle kärvensi selkää, kiinnitin huomiota tien vieressä oleviin penkereisiin. Joutavaa maaperää, uuden tien alta viskottu korkeiksi kasoiksi. Niissä oli silti niin hienot värit ja sävyt! Miten Jumala jaksaa? Fuksiaa, keltaista, valkoista, vihreän ja ruskean eri sävyjä, kasvien muotokieltä. Olen tässä värkkäillyt puutarhasuunnitelmaa tutuille. Mie saan pohtia ja sommitella loputtomasti, ja kuitenkin jossain PENKASSA keskellä ei mitään kasvaa täydellinen "istutus"...

Kun Jumala näin pukee kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna joutuu uuniin, niin tottahan hän teistäkin huolehtii, te vähäuskoiset...*

Ja sain mie sitä mustikkaakin. Että kyllä kannatti (rukoilla, että löytyy mustikkaa)!

*Matt.6:30

Juankoski here I come

2011-07-24T14:38:00.001+03:00

Mie lähden Juankoskelle pariksi päiväksi :) Jee!

Bodyarttia taas: uusin masumaalaus!

2011-07-20T17:11:00.007+03:00

Hei,

nyt on oikein monta massua jo tullut maalausjonoon. Joidenkin mahojen "kypsymistä" odotellaan vielä, mutta ainakin kaksi odottajaa on jo lupautunut "maalauspohjiksi" ;) Edelleen mahtuu jonoon!

Pohdin, tohtisinko pyytää naapurin frouvaakin maalattavaksi...no; ystävä vinkkasi, että kannattaa ehkä ensin esitellä itsensä ja jutustella hieman niitä näitä, ennen kuin hyökkään suoraan asiaan. Omituiset ensivaikutelmat ovat tahatonta erikoisalaani. Luulin, että ne olivat jääneet teiniaikojen erikoisuudentavoitteluksi, mutta sössittyä tulee myös luonnostaan näin vanhana mummonakin (27 v.) No, samapa se.

Tässä siis uusin, ja mielestäni erittäin onnistunut mahamaalaus. Kuvasarja myös paljastaa kaiken katoavaisuuden, siinä liukenee parin - kolmen tunnin työ järviveteen jotta molskis. Lähtee muuten mutahieronnalla paremmin irti kuin astianpesuaineella.

Lisää bodyarttia, vanhempaa, löytyy blogista ja TÄSTÄ LINKISTÄ. Tervemänöä, ystäväiseni!

Askartelua lastenleirillä

2011-07-16T18:31:00.014+03:00

Olin lastenleirillä askartelu-/taidetätinä viikko takaperin. Tässä ideoita varastettavaksi ja lasten töitä ihailtavaksi ;)

Perhoset tykkäsivät värikylläisestä askartelukatoksesta.

Akryylivärit on parasta näihin hommiin: peittävät kaiken, myös kiven pinnan, ovat turvallisia ja laadukkaita (itse käytän taidemaalauksessa). Päälle kympillä per iso purkki kannattaa ostaa ainakin kahdeksaa sävyä. Värejä jää hyvin yli esim. myöhempää kerhotoimintaa varten.

Testasin mugeloiden värisilmää leirin turnajaisissa. Jokaisessa mallisävyssä (oikealla) käytin kolmea eri väriä. Aikas hienosti lapset 6 - 12 vee osasivat jäljitellä niitä. Tosin täydellisiä yhdistelmiä tuli vain 3kpl.

Paletit olivat hienoja. Askartelijoita oli aina kerrallaan niin iso läjä, että yhtä palettia käytti kerrallaan jopa neljä muksua. Sopu antoi hyvin sijaa, eikä väriä mennyt hukkaan.

Pahvista leikattuja hahmoja maalattiin myös akryyliväreillä ja koristeltiin paljeteilla ja napeilla.

Neulahuovutus oli supersuosittua, piti tehdä kirjallinen jonotuslista - vain neljä lasta kerrallaan mahtui tähän hommaan. Neuloja ei katkeillut kuin muutama! Piti vain muistaa jokaiselle lapselle kertoa erikseen, että neulalla ei saa "kaivaa" tai vääntää yhtään, vaan tehdä suoria pistoja.

Ja kiviä siis maalattiin myös mainituilla akryyliväreillä. Joihinkin kiviin on liimattu sieviä kuvia decoupage-lakalla.

Pikkuruinen leirikoru valmistumassa.

Myös kokenut askartelutäti voi sössiä. Näin kävi hamahelmityölle...joka onneksi oli toisen ohjaajan eikä lapsen tekemä! Nöyrtyi sekin heponen...

Masumaalaus eli bodyartia jälleen

2011-07-14T13:26:00.008+03:00

Nonnih! Olin eilen tehopussi ja tein peräti kaksi mahamaalausta. Näin se taidenäyttelyaineisto karttuu, mutta vielä tarvitaan monta monta maalausta lisää. Jos siulla on vauvakupu ja asut Joensuussa tai lähiympäristössä, niin otapa yhteyttä :D

Tällä äidillä oli ylläri-Babyshower-kutsut, ja maalatessani hänen mahaansa toinen henkilö teki hänelle käsihoitoa hunajan ja sitruunan yms. kanssa. Mie sain syödä loput sitruunat. AAAAH! Vieläkin tulee vesi kielelle. Ja hampaat tykkää, hui... Kiitokset kutsusta! Mua voi pyytää vastaaviin tilaisuuksiin hommiin jatkossakin.

Tämän tein oikeastaan ensin, mutta mahan koon ja mahtavan muodon vuoksi siitä pitää julkaista kolme kuvaa. Kyseessä oli nimittäin kaksosmassu! Voi että, miten mukava oli päästä sellaiselle maalamaan. En valitettavastai voinut toteuttaa suunnittelemaani frescoa, koska peruslähtökohtana pitäisi olla huomattavasti leveämpi maha. Tätä ei selkäpuolelta edes huomannut. Mutta vau, mikä design-muotoilu :D Maalaus onnistui, vaikka paras palettini jäi kotiin.

Siunausta, varjelusta ja hyvää mieltä molemmille tuleville äideille!

Siili ja kesäkukkia

2011-07-13T12:40:00.006+03:00

Anopin ja appiukon terassin alla asuu nyrkin kokoinen siilin poikanen. Se on ärhäkkä ja yli-söpö!

Ja meidän pihalla kasvaa kukkia. Ja ylipitkä nurmikko.

Kiitos Herralle kesästä :)

Lastenleiri!

2011-07-07T07:53:00.002+03:00

Mie lähden kohta heti nyt lastenleirille, jessss! Siinä koko alkukesän dotus palkitaan :) Luvassa märkä rätti-väsymys yhdistettynä kesän ehdottomaan kohokohtaan. Kirjoittelen tänne ensi viikolla. Voisin pistää tänne askarteluhetkien satoa yms näytille. Hienoa loppuviikkoa kaikille!

Kesäkuvia ja tunnelmointia

2011-06-30T23:31:00.003+03:00

Olimme porukalla Utransaarilla laavulla koko illan. Tässä pari mycket kesäistä kuvaa :) Olisi miulla enemmänkin, mutta suorituspaineet estää lataamista niitä tänne. Voi minua pöhlöä.

Kesäkuvia ja stressin paketointia

2011-06-27T12:23:00.008+03:00

Hyvää juhannuksenjälkeistä kaikille!

On se kumma, miten työttömän papereilla porskuttavallekin pukkaa jatkuvasti stressiä! Hölmön hommaa, sanon minä. Ihan pienet asiat kertyvät helposti isoksi möykyksi ja ikkunoiden pesemisestä ja nurmikonleikkuusta tulee kynnyskysymyksiä. Mikähän siinä suorittamisessa on, kun siihen sortuu niin töissä ollessaan siinä missä kotona öhmöttäessäänkin.

Ihan kuin ei voisi olla "vapaalla" koskaan, vaikka kakki olosuhteet antaisivat myöten. Kai miulla on hyvin pahansisuinen yliminä ;) Sitä olen tässä yrittänyt kesyttää jo useamman vuoden. Äiti- ja mummovainaa ne olivat molemmat sellaisia stressipusseja, että ei mitään rajaa. Stressi on sellainen opittu kirous, että haluan katkoa siltä kaikki jänteet ja pilkkoa sen nivelet. Miun pitää olla jatkuvasti skarppina, etten anna suorittamiselle jalansijaa. Aktiivisuutta se vaatii.

Tässä oikein rento kesäkortti 30-vuotiaalle ystävälleni. Hän on viisas nainen. Kova tekemään töitä. Kortissa on teksti: "Elämän tarkoitus ei ole ihmisille suorittaminen, vaan Jumalan palveleminen. Eikä se ole suorittamista!" Paradoksi, joka pitää kokemukseni mukaan paikkansa. Jos Jumalalle alkaa suorittaa asioita, on kyse sairaasta uskosta - terve, raamatunmukainen usko vapauttaa meidät kaikesta suorittamisenpakosta. Jeesus toki kutsuu seuraajiaan hyviin tekoihin, mutta kaiken lähtökohta on lepo Hänessä. Jeesus on jo tehnyt kaiken puolestamme! On se vaan niin hienoa. Kyllä sen ymmärtää sanojen tasolla, mutta sisäistäminen vie aikaa. Kyseessä on asia, joka ei ole tästä maailmasta, toisin kuin suorituskeskeisyys.

Vapauteen Kristus meidät vapautti. Pysykää siis lujina älkääkä alistuko uudelleen orjuuden ikeeseen. * Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja. Se ei perustu ihmisen tekoihin, jottei kukaan voisi ylpeillä.**
Jeesus sanoi: " Minä olen viinipuu, te olette oksat. Se, joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, tuottaa paljon hedelmää. Ilman minua te ette saa aikaan mitään."***

Niin. On ihan erilaista tehdä asioita "omassa voimassa" kuin Jumalan avulla. Ensinmainittu tapa on uuvuttavaa ainakin pitkällä tähtäimellä, ja siihen tulee tosi helposti suorittamisen sivumaku. Jälkimmäinen tapa tehdä asiat perustuu vapauteen ja kokemukseen siitä, että minua tässä kannetaan, ja teen asioita, jotka Jumala on jo valmistanut etukäteen. On se vaan kumma!

* Gal.5:1
** Ef.2:8
*** Joh.15.5

Pihasiili ja äitiysfarkut

2011-06-22T19:24:00.008+03:00

Yleisiä kuulumisia! Ei korkea- eikä matalalentoista teologiaa, saati vilosoohviaa. Sitä nyt ei ole tarjolla täällä muutenkaan. Keittiöpohdintaa parhaimmillaan, nyt ei sitäkään.

Meillä ollaan ukkilaa myymässä, hyvin tyhjentyneestä asunnosta löysin hieman aarteita. Arabiaa ja sitten tällaisia pari:

Ja sitten jotakin loistavaa! Meidän pihaan on vihdoinkin saatu siili! Viskasin sille hädissäni kananmunan, eka siilille sopiva syötävä, joka käteen osui :) Hän piti siitä kovasti! Lurps njam! Kunpa hän kunnioittaisi mietä vastaisuudessakin läsnäolollaan. Siili, ei kananmuna.

Olen saanut -näin työtön kun olen - myös jotakin aikaan (lukuunottamatta nurmikonleikkuutta, kuten huomaatte). Sen lisäksi, että olen repinyt itseni joka aamu ylös ihmisten aikaan ja lähtenyt ystävän kanssa lenkille, niin olen saanut järjestettyä kaikki tärkeät paperit yli puolen vuoden ajalta siististi ja erittäin järjestelmällisesti kansioihin *kättelee itseään*.

Enää ei mahdu tavalliset farkut jalkaan. Onneksi on kesä, niin voi hillua legginseissä vailla huolen häivää. Mutta kun tulee talvi, puen nämä erittäin ikävystyttävän näköiset - mutta kieltämättä mukavat - farkut ylle. Olin fiksu ja ostin ne tänään kesäalesta 20 eukolla.

Voihan mama!

Pehmolelunorsu

2011-06-20T13:15:00.010+03:00

Tässä uusin näkerrykseni, kainaloon sopiva norsunpoikanen. Ohjeet otin yhdestä kirjasta, mutta jätin syöksyhampaat pois. Otin muutenkin erinäisiä vapauksia. Kymmenen pistettä tekotavan arvaajalle! Älä luota liikaa tunnisteena oleviin sanoihin ;)

Maljakossa on kirjokakkaraa, en aiemmin ole törmännyt siihen kesäkukkamyymälöissä vaikka olenkin alalla riehkaissut monen kesän verran.

Norsu jää meille asumaan, joku sen kohta omakseen saa ;) Meille on myös kannettu sisään mobilea ja vauvan matkasänkyä...mistäs ihmiset tietää, vaikka olisin vain lihonut...hehe!

Kilpailemisesta

2011-06-14T14:21:00.004+03:00

Olen noin kuukauden ajan osallistunut korkeakouluopiskelijoille suunnatulle innovaatio-kurssille. Pakon nimissä: yrittäjyyskurssi on jäänyt roikkumaan AMK-opinnoista.Eikä ihme, olen aina tiennyt, ettei miusta tule yrittäjää. Äiti oli ja toimi varoittavana esimerkkinä.

Kurssilla on pitänyt kehitellä ryhmässä omaa keksintöä ja pohtia sen kehittämis- ja markkinointimahdollisuuksia. Kurssin alkuvaiheessa miusta tuntui, kuin olisin heitetty Idols-tuomariston eteen. Pitäähän huonot ideat karsia ja aivoriihi pitää vireänä, toki. Kilpailullista asetelmaa ei kuitenkaan voinut täysin välttää. Kuinka rökitän kuvitellut kilpailijat. Kuinka voin olla paras ja rusentaa kaikki kilpailijoiden tuotteet omalla ideallani.

Kilpailemisessa toisia vastaan jokin mättää. En pidä siitä henkilökohtaisesti, vaikka se pimeämpi puoli minussa, kutsuttakoon sitä tässä ”lihaksi”, haluaa rökittää kaikki ja olla kaikessa paras. Se toinen puoli minussa, olkoon sitten vaikka ”henki”, vastustaa ajatusta. Paavalin sanoin voisin todeta, että:

Tiedänhän, ettei minussa, nimittäin minun turmentuneessa luonnossani, ole mitään hyvää. Tahtoisin kyllä tehdä oikein, mutta en pysty siihen. En tee sitä hyvää, mitä tahdon, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo...haluan tehdä hyvää, mutta en pääse irti pahasta.*

Kilpaileminen itseään vastaan onkin sitten ihan eri asia! Siinä ei ole mitään vikaa...TOSIN se ottaa vielä enemmän luonnolle kuin muita vastaan tappeleminen. Jos voitan itseni, voitan pimeän puoleni. Silloin voin antaa anteeksi kilpailevalla yritykselle, joka varastaa ideani. Silloin voin nakata kakat huolelle toimeentulosta ja jäädä kotiäidiksi, luottaa siihen, että Herra pitää omistaan huolen.

Jos en kilpaile itseäni vastaan, menen massan mukana myötävirtaan (elävät lohet uivat kuulemma vastavirtaan.) Oma ”lihallinen”puolemme tolkuttaa, että vastavirtaan uidessamme meidän tulee käyttää kyynärpäätaktiikkaa ja voittaa muiden asettamat esteet, kuristaa kilpailijat ja eliminoida epämiellyttävät tyypit ympäristöstämme.

”Hengellinen” puoli on vielä pyhempi, kuin sarjakuvien enkelihahmo olkapäällä: se kehottaa meitä uimaan vastavirtaan olemalla Kristuksen orjia, pesemään toistemme – myös vihamiestemme – jalat. Se on todellista vastavirtaan uimista, eikä siihen pysty muutoin kuin korkeamman voiman avulla. Muutoin ”oma liha” hirttää kiinni (taas ja taas ja taas kerran).

C.S.Lewis on todennut, että kun asetamme päämääräksemme taivaan, saamme tämän maailman kuin kaupanpäällisiksi; mutta jos asetamme tämän maailman päämääräksemme, emme saavuta kumpaakaan.

Innovaatiokuukausi lähestyy loppuaan. Saa nähdä, millainen tulevaisuus miun ja parini innovaatiolla on.

*Room.7: 18-21

Valokuva on Teatteri Sataman esityksestä kesältä 2010

Tämmöstäkin on tullut tehtyä!

2011-06-10T15:40:00.010+03:00

Eli ihan rutosti käsikoruja! Keraamiset helmet olen tehnyt pääpirteissään itse. Moni on vaatinut useamman lasitus- ja polttokerran. Muut helmet ovat joko täysin uusia tai kierrätetty vanhoista - jopa 70-luvulta - olevista koruista. Seassa on myös joidenkin Kaukoidästä matkamuistona kulkeutuneiden korujen jäännöksiä, purettuja kirpparilöytöjä unohtamatta. Helmet ovat keramiikkaa, kiveä, lasia, muovia, puuta, simpukkaa, metallia ja sitten jotakin mielenkiintoista mitä-lie-puristetta.

Mikäs on suosikkisi? Näitähän saa myös ostaa :) Kuvia saa klikkaamalla isommiksi.

Tuo vasemmanpuoleinen peltihely on otettu talteen yhdestä Pohjois-Thaimaan vuoristoheimon perinteisestä hatusta.

Masumaalaus n:o mikä lie

2011-06-05T11:57:00.004+03:00

Ei se sitten ollukaan miun työpaikka. Mutta nou sorrou, kyllä miulle joku homma syksylle löytyy. Sitä ennen voin vaikka näkertää lisää tällaisia masumaalauksia :) !

Ihan mallin ja puolison luvalla julkaisen naamatkin :) Olivatpas he symppiksiä! Siunausta heille.

Kesämielellä

2011-05-30T12:04:00.002+03:00

Aaaaah, nyt alkaa elämä helpottaa! Pari viikkoa olen ollut työttömänä ja voi ELÄMÄ sitä paperin määrää, mikä pitää täyttää ja vääntää ja kääntää. Eikä vain työttömyyteen liittyen, vaan myös kahteenkymmeneen (siltä tuntuu) asiaan. Hauskan lisän koetukseen on tuonut rupsahtanut skanneri, joka on kieltäytynyt yhteistyöstä uuden koneen kanssa: liitteistä olen ottanut valokuvia, käsitellyt kuvankäsittelyssä kopion näköisiksi ja koska kuvankäsittelyohjelma ei tue tulostinta, on sitten vielä hoidettu tulostaminen Wordin kautta. Kun on monessa mukana ja on freelance-ymss. hommia, niin paperia piisaa.

Mutta NYT KAIKKI paperiasiat on hoidettu. Ei muuta, kuin Herralle kiitos. Mitenkä taas jaskoinkaan?! Voimaa tuli selvästi korkeuksista :)

Tuomentuoksua kaikille! Kesäterveisiä lähettävät myös Umberto ja Hermogenes, joille kesä tarkoittaa pieniä retkiä takapihalle. Kuvassa ensinmainittu herra.

P.S. Olin viime keskiviikkona työhaastattelussa syksyllä alkavaa opettajan hommaa varten. Haastatteluun oli saanut kutsun neljä henkilöä. Nyt odotan jännityksellä, mitä tuleman pitää. Päädyin seuraavaan ajatukseen: jos se on miun paikka, saan sen 100% varmuudella, jos se ei ole miun paikka, niin saan sen 0% varmuudella.

Suorituspaineita, tuskin tajuntanne räjähtää...

2011-05-25T12:09:00.007+03:00

Anteeksi pitkä kirjoitusväli! Meinasi kerätä vähän suorituspaineita tuo tajunnanräjäyttely-lupaus aikaisemmassa postauksessa ;)

Mie en ole pystynyt olemaan koneella pariin viikkoon kun on tuntunut että laatta lentää: Lappeenrannassa opettajana jouduin olemaan koneella 9h päivässä ja se oli liikaa. Kaikki asiat nyt vähän seisoo, kun olen keskittynyt mulkoilemaan tietokonetta vain oven raosta. Tulin kyllä takaisin Joensuuhun jo ajat sitten. Kotona on niin mukavaa, huomasin Lappeenrannassa että on tosi raskasta olla yöt poissa kotoa...

Eläinhavainnoista: liito-orava ei ole näyttäytynyt uudelleen, mutta iso lihava siili putosi vastapäiseen ojaan, vaikka yritin kammeta sitä reunalta ylös kävelysauvalla. Onneksi se pääsi pois :) Olen alkanut laittaa pihalle illallista siileille, mutta katoavan ruoan syöjäksi saattaa paljastua jokin muukin elukka, vaikka supikoira.

Moh, hengissä ollaan!

2011-05-03T15:22:00.002+03:00

Niin, että hengissä ollaan, vaikkakin Lappeenrannassa. Siinä myös syy pieneen kirjoitustaukoon, ei oo tiällä miulla kuvia tai mittään joita tänne laitella.

Töissä on ihan kivaa, tykkään siitä mitä teen. Yritän olla olematta vapaa-aikaani mökkihöperöitymässä ja olen siksi käynyt uimassa, kaupungilla ja sen sellaista. Tänään rukouskokoukseen (ihanaa!). Tämä tiistai-illan rukouskokouskulttuuri on näköjään yhteinen Joensuussa ja täällä.

Näkemisiin ja kuulumisiin, toivon laittavani tänne jotakin VÄHINTÄÄ tajunnanräjäyttävää kunhan kotiudun kuun puolen välin jälkeen :D

Siunausta kaikille!

Masumaalausta taas :D

2011-04-23T20:48:00.003+03:00

Tässä tuorein masumaalaus lankalauantailta!

Vanhempia samantyyppisiä bodyart-töitäni löydät TÄSTÄ.

Ajateltavaa pääsiäistä!

2011-04-21T18:33:00.003+03:00

Eivät sotilaat Getsemanessa tainneet olla pääsiäismunia etsimässä pari tuhatta vuotta sitten. Ei se ollut Kyöpelinvuori, jossa nauloja hakkailtiin Jumalan raajoihin. Ei taidakaan pääsiäispupu olla tämän juhlan todellinen Kuningas.

Ajattelemisen arvoista ja sitä myöten siunattua pääsiäistä kaikille!

Söpö linkki

2011-04-18T21:10:00.001+03:00

Katso tämä video palvelusta MSN: Adorable Chipmunk in Slow Motion

Pikkuorava peseytyy :)

LIITO-ORAVA PIHAPUUSSA!!!!

2011-04-17T13:16:00.004+03:00

kuva netistä

OjoijojoijoJOI!!!! Viime yönä hämmästyksemme oli suuri palatessamme kaverin luota peli-illasta mieheni kanssa. Pihakuusen juurella nökötti ilmielävä liito-orava! Erittäin uhanalainen pieni lautassilmä! Välimatkaa oravaan ei ollut edes puoltatoista metriä! Me tuijotettiin sitä monttu auki varmaan puoli minuuttia, ennen kuin se tajusi että sillä on yleisöä. Kun sillä lopulta alkoi leikata, se sinkoutui hirmuisella vauhdilla kuusen oksistoon ja sieltä kuului piipitystä ja pulputusta. Oliskohan sillä ollut kaverikin siellä?

Kuten kerroin aiemmassa postauksessa, tästä ihan meidämn talon vierestä on kaadettu pöpelikköä uusien talojen tieltä. Voi, kunpa pikku liito-oravainen voisi asustaa silti rauhassa. Liito-orava mielessäni nukahdin ja ensimmäisenä se oli mielessä kun aamulla heräsin. Sydämeni on murskattu täydellisesti, se oli niin tappavan SÖPÖ!!! Muusta me ei mieheni kanssa tulevalla viikolla varmaan puhutakaan.

Me vielä vähän aikaa sitten pilailtiin, että pitäiskö meidän yrittää pelastaa metsää kaatamiselta virittämällä hamsteri valjaissa "liitämään" vaijeria pitkin puiden välissä. Ei näköjään tartte :D Mutta kuka meidän havaintoa nyt enää uskoo, kun tästä on jo ajat sitten pilailtu vaikka kuinka?!

Vahvuudesta

2011-04-15T14:18:00.005+03:00

Ajatuksia tältä aamulta.

Ihmisen vahvuus on se ominaisuus, jota kovasti arvostetaan (minäkin). Heikkouden näkeminen helposti vihastuttaa, koska siinä näkee sen, mitä itsekin todellisuudessa on. Heikko. Vaikka olisi miten suorittava ja tehokas ihminen, joka ei muuta tekisikään kuin raahaisi itseään niskasta kiinni pitäen paikasta toiseen.

Vahvuuteenkin voi sairastua.

Mitä pahaa heikkoudessa oikeastaan on? Eikö todellista vahvuutta ole se, kun voi tunnustaa tosiasioina omat vajavuutensa ja hyväksyä sellaiset myös toisissa ihmisissä, ja silti rakastaa... niin, siis itseään JA muita. Heikkouksista huolimatta, tai oikeastaan juuri niihin tarttuen. Pitäähän sitä ihmisessä olla tarttumapintaa, kerta kaikkiaan! Vahvuus on liukasta ja omavaraista, ei siitä saa otetta.

Mitä omaan vahvuuteen turvautuminen lopultakaan edes on? Eikö se ole ... ylpeyttä? Valheellisuutta, jopa?

Todellisesti vahva on se, joka ei ole oman voimansa vanki.

Hän [Jumala] on vastannut minulle: "Minun armoni riittää sinulle. Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa." Sen tähden ylpeilen mieluimmin heikkoudestani, jotta minuun asettuisi Kristuksen voima. -- Juuri heikkona olen voimakas. (2.Kor.12: 9-10.)

Kevät ja ilonaiheita

2011-04-12T16:54:00.005+03:00

On siis kevät, kuljen Pielisjoen rantaa
hankiainen minut vielä kantaa... eiku miten se yksi laulu menikään.

Eli JOO! Nyt on kevät! Tässä ilon aiheita tältä päivältä:

+ Hankiainen, joka mahdollisti kirmailun pitkin mehtiä ja joenvarsipöpelikköä! Kuin terästä! Vau!
+ Aurinko paistaa niin, että sisälle tullessa kaikki näyttää sinisävyiseltä (aurinkolasit ois viisautta)
+ Peipponen lauloi! Ihan totta!
+ Pohjois-Karjala! Monttu auki peippoa tuijottava saa seurakseen ensimmäisenä paikalle osuvan lenkkeilijän / pyöräilijämummon. Hyvä on peipposta ihmetellä ääneen yhdessä.
+ Rautalapio! Vau! Sillä voi möyhentää takapihan lumet kokkareiksi, jotka parin tunnin kuluttua ovat sulaneet jo puolta pienemmiksi.
+ Kaverit ja kahvila
+ Polkupyörä, jolla pääsee NIIN helposti talven jälkeen vaikka molemmissa sangoissa on painava kauppakassi...
+ ... täynnä vihanneksia, jotka ovat jo kovasti kovasti kovasti halpenemaan päin. Suomikurkku puoltoista euroo kilolta!
+ Tete-narsissi! Puoltoista euroa.
+ Pieni yllätyssijaisuus huomiselle päivälle. Yläkoululaisia, jee :D
+ Rukouskokous illalla! Jesss! Mitähän jännää siellä tänään on?! Viimeksi vedin illan itse, kukas onkaan tänään vuorossa?
+ Illalliseksi mahdollisesti kasviskeittoa
+ Pestyt tiskit
+ Pesty pyykkivuori

Ja kaikki yhden päivän aikana. Kiitos, Jeesus, Herra on ihan kauheen hyvä. Vielä ehtisin touhuta jotain, mitähän?!

P.S. Valokuvat saldoa Kokkolan-reissulta

Kokkolaan :)

2011-04-08T07:50:00.004+03:00

Mie meen Kokkolaan! Junamatka kestää 9h. Kuka olis niin noheva, että alkais kehittää poikittaisliikennettä Suomeen, vaalitkin lähestyvät. Viikinloppureissu vanhan ystävän luo. Tai nuorihan se vielä on.

Äänestetty on, äänestä siekin :D

Sitten mie oon ollu koululla, tehny toimittajan hommia ja vahtinut pikkuruista Akseli-poikaa.

Oon mie käyny kampaajallakin. Ja lasten puuhalauantai oli viime viikonloppuna, ja teebussillakin olin jälleen kykkimässä. Palkitsevaa, ihan tosissaan! Ihanaa, vaikka väsyttikin jälestä päin.

Nyt pitää pakata, mui!

Kortteja taas vaihteeksi

2011-03-31T14:46:00.007+03:00

Nyt kun olen poltellut tässä hihojani / päreitäni / proppujani, kiristelly pinnaani, repinyt pelihousujani, vetänyt herneet nenään, pullistellut otsasuoniani, kihissyt kiukusta ja kiristellyt hampaitani säännöllisin väliajoin, on hyvä relata hetkeksi ja pistää uusia kortteja kehiin. Olkaa hyvä :)

Timo Lige - Põhjatumast sügavusest

2011-03-29T10:34:00.001+03:00

Ihana vironkielinen laulu. Ei kyllä kuvaa minun osaltani tämän päivän valoisaa tunnelmaa, mutta mudissa möyrineenä tämä kolahtaa hyvänäkin päivänä. Siunausta jokaiselle tähänkin päivään!

Niin jos joku ei tiennyt, niin viron kieli on se, jonka haluan opetella seuraavaksi kunnolla. Alkeet on, mutta haluan LISÄÄ!

Tähän Sanaan luotan, odotan Herraani.

Työttömän aurinkoinen aamu

2011-03-26T11:32:00.004+02:00

Nyt sitä ollaan työttömänä ainakin muutamia viikkoja, kunnes seuraava pätkä tulee kehiin. Silloin näemme Lappeenrannassa, mutta vain kolmen viikon ajan. Vaikka eihän sitä tiedä, miten Herra asiat järjestää jo ennen sitä. Hän pitää huolen.

Aurinko paistoi, ja kuuntelin aamukahvilla paikallisradiosta omaa ja ystäväni ääntä. Mieli oli hyvä ja levollinen. Miten voikin olla niin varma siitä, että kaikki järjestyy. Ehkä nyt on levon aika (...ainakin pari päivää...) Jospa sitä inspistäkin rysähtäisi jostakin että saisi raapustettua oparin tässä muutaman viikon kuluessa.

Vielä erityiskiitos kaikille edellisen postaukseen kommentointiin osallistuneille. Ainakin allekirjoittaneen mielestä se on ollut blogin tähän asti parasta antia. Keskustelu jatkukoon täällä tai missä hyvänsä, kunhan jatkuu. Asia on sen verran tärkeä, ettei sitä voi ohittaa välinpitämättömästi. Niin kauan, kuin joku välittää, ihmisillä on toivoa. Okei, tämä oli ehkä vähän halpahintainen iskulause, mutta eikös se kuitenkin ole niin.

Kyllästynyt ja käreä

2011-03-23T21:48:00.005+02:00

Vali vali, mutta avaudun nyt kuitenkin.

Mie oon niin kyllästynyt sanaan SUVAITSEVAISUUS. Se on sikatärkeä sana, mutta sitä on jatkettu vedellä niin paljon, että se ei ole mitään muuta kuin plörinäksi mennyt höpö höpö-ajatus. Kuitenkin sillä osataan lyödä LUJAA päin kasvoja. Se on myös kummallista, että sana tuntuu toimivan vain yhteen suuntaan, vaikka se itsessään tarkoittaa kaikkien mielipiteiden hyväksymistä. Kaikkien muiden mielipiteitä, paitsi kristittyjen. Rautalangasta väännettynä: suvaitsevaisuus on sanana lyömäase, joka tyrehdyttää keskustelun, ja joka hyväksyy vain yhden näkökulman (muut näkökulmat se tunnustaa vain retorisesti, mikä itsesään on pahinta mahdollista kielellistä väkivaltaa).

Kiitos ja anteeksi. Aamulla varmaan kaduttaa tämäkin kirjoitus, mutta mie oon vaan niin KYLLÄSTYNYT olemaan aina se altavastaaja. Voi meuhkaajat, käyttäisitte omia aivojanne, ettekä antaisi median aivopestä itseänne. Voi teitä, kun te väitätte aivopestyiksi niitä, jotka ihan aikuisten oikeesti niinku silleen käyttää niinku omia aivojaan tai niinku %#B¤% silleen.

Kas tässä hyvä linkki, Turunen ei selvästikään ole niin räjähdysaltis kuin minä. Kannattaa tutustua TÄHÄN TEKSTIIN.

JUHLAT! 200. BLOGITEKSTI JA TAIDENÄYTTELYN AVAJAISET!

2011-03-21T16:16:00.008+02:00

Taidenäyttely KOETUS Taidekeskus Ahjossa 10.4. asti. Tervetuloa, vapaa pääsy!

Kaverien kukittamana kelpaa...näyttää ääliöltä?

Noutopöytä avajaispäivänä. Taustalla miun teoskokonaisuus, josta tarkempia kuvia alapuolella. Näistä on kyllä pakko sanoa, että idea menee täysin ohi, jos niitä ei voi katsoa myös erittäin läheltä:

Kiitos vielä hirmuisesti kaikille avajaisiin osallituneille! Käykää toki muutkin vielä vilkaisemassa näyttelyä, kyllä se kannattaa, vaikka noutopöytä korjattiinkin jo pois.

Semmosta. Arvatkaa oonko helpottunut! Oon kolme ja puol vuotta käynyt kahta koulua ja viimeisen puoli vuotta töitä niiden ohessa. Ihana valmistua pikkuhiljaa, viime kuussa yliopistolta, kevään ja syksyn mittaan AMK:ista ja ehdinpä olla muutaman viikon työttömänäkin kohta puoliin. Aaaaaaah :)

Tyytyväinen ja väsy

2011-03-17T21:53:00.004+02:00

Okei ja noniin, nyt on näyttelyyn tulevat työt tehty. Huomisaamuna ruvetaan porukalla pystyttelemään KOETUS-yhteisnäyttelyä Taidekeskus AHjoon Joensuun keskustassa (Taidemuseon pihalla). Olisipa hulppeaa nähdä SIUT avajaisissa lauantaina 19.3. klo 16.

Ihanaa, kun on saanut hommat tehtyä. Päivät töissä ja illat kynä kädessä. Pari viimosta päivää kovaa päänsärkyä, ja hommat kesken. Mutta tänään sitten päivällä rukoilin jo aika lailla tosissani ja uupuneena, että jos se päänsärky ja kuvotus nyt loppuis niin sais työt valmiiksi ajoissa. Ja auttoihan se Herra, taas. Rukouksessa on nämä työt tehty, uskokaa pois. Parhaani olen yrittänyt myös. Lopputulos näyttää tietenkin tässä vaiheessa tympeältä, kun sitä on sen vuoden päässään pyörittänyt ja kuukauden edessään toljottanut. Rukoukseni on, että työ kuitenkin saisi olla siunaukseksi monille, yllättävästikin.

Ne kaataa miun pöpelikön! Apua!!!

2011-03-14T14:25:00.008+02:00

MISSÄ ON KETTINGIT?!!! Mie juoksen ulos JUST ja köytän ihteni mäntyyn! Meidän kodin edestä ollaan kaatamassa puistoa!!! Olipa persyllätys kun tulin töistä!!! ?%&¤ Nyt tähän paha sana!!! Koko kesä taas työkoneiden jyrinää, vasta muutettiin Niikalta monivuotisen työmaan keskeltä pois. Nyt oon vihainen. Vihainen!

Suomalaisuus

2011-03-11T21:53:00.002+02:00

Suomalaisuus on pönöttäjäiset,
kuolleena syntynyt keskustelu.
Vaivaantunut sohvan narahdus,
joka ei helpota oloa.
Kello, joka houkuttaa vaivihkaiseen
vilkaisuun: Jooooh... onhan tuo jo aika myöhä
pitäis tästä pikkuhiljaa.
Ja kaikki ovat helpottuneita.
Kukaan ei tarjoa lisää kahvia.
Syyllisyyden värjäämä helpotus
aaltona lukon napsahtaessa kiinni.

Tekosia taas, mutta erilaisia tällä kertaa.

2011-03-10T20:28:00.011+02:00

Hei kaikki, ja iso sankollinen tervetulotoivotuksia uusille lukijoille!

Usko tai älä, mutta mie oon tehnyt viiden päivän sisällä kaksi kertaa neljän tunnin kotityösession!!! Ihan sairasta, johtuneeko keväästä? Sunnuntaina vaihdoin kukkiini mullat ja istutin kevään siemenet. Nyt lepää silmä siinäkin rehukasassa, ennen meno olikin turhan turaista.

Aitoelämänlanka puskee itua kuin mikäkin! Sunnuntai-iltana multiin, heti seuraavana päivänä sentti vartta puski mullasta. Aito elämä. Elämän lanka, niiiiiin. Aiheesta lisää TÄSSÄ aiemmassa blogitekstissä.

Totta puhuen nämä on vasta hamstrattu, vasemmalla poseeraa englantilainen pelargonia-lady, joka lähti naistenpäivänä käsikynkässäni kukkakaupasta. Vasemmalla elinvoimaisuutta sipulikukkien muodossa. Kuivahtamisen jälkeen "sibalit" talteen ja syksyllä maahan.

Nyt miulla on ihan oikea kliivia. Kukka, jota olen salaa haikaillut jo yli vuoden. Nyt sen sain :) Olen haaveillut kliiviasta aiemmin maalatessani: kuva TÄÄLLÄ ja TÄÄLLÄ MYÖS. Kannattaa vilkaista!

Tämä herttainen tapaus on pitsilehti.

JOOO, ja nyt kun olette ajatelleet, että onpa se Satu varsinainen viherpeukalo, niin tässä vähän keittiörealismia. Niin ei tule kellekään suoritupaineita.

Kaiken voin Hänessä, joka minua vahvistaa! Siunausta viikonloppuun, mie vielä väännän oparia töiden ohessa ensi viikon.

Persujen taidelinjaus kylmää sydäntä...

2011-03-04T16:50:00.004+02:00

LINKKI: PERUSSUOMALAISTEN OHJELMAJOHTAJAN KANTA TAITEESEEN

Kyllä meinas ihan päätä huimata kun luin ylläolevan artikkelin päivän Hesarista. Perussuomalaiset ovat ilmesesti ratkaisseet taiteen filosofian tuhansia vuosia vanhan ongelman taiteen olemuksesta. Ja ihme ja kumma, täysin mitään aiheesta tietämättä! Tästä heijastuu niin voimakkaasti sellainen junttimainen käsitys, jonka mukaan itse tiedetään kaikesta kaikki, vaikka mistään ei ole otettu selvää.

Persujen mielestä puolueiden ja hallinnon pitäisi entistä enemmän puuttua taiteen rahoittamiseen taiteen "hyväksyttävyyden" perusteella. Taiteen hyvyys määräytyy sen pohjalta, kuinka hyveellistä ja totuudenmukaista se on. Nyt on pakko kysyä, että kuka sen totuudellisen ja hyveellisen sitten määrittelee? Ilmeisesti perussuomalaiset. Mutta entä jos he ovat väärässä? Yleensä taiteilijat menevät etulinjassa, kun kyseessä on vääryyksiin puuttuminen ja yhteiskunnalliset epäkohdat. Persut haluavat määrätä, mitkä nämä epäkohdat ovat, joihin taiteilija saa puuttua. Aika kätevää! Tää on sellaista natsi-Saksan ja Neuvostoliiton propagandahommaa, eli vain tietyt, ylhäältä sanellut, teemat ovat taiteessa sallittuja, loput "ongelmatapaukset" karkotetaan tai vähintään vaietaan kuoliaaksi. Sotii kyllä täysin taiteen olemusta vastaan. Sydäntä ihan kylmää :D

Persujen ohjelmajohtaja toivoo, että suomalainen taide palaisi sisällöltään 100 vuoden taakse. ELÄKÖÖN! Nythän Suomi on vasta 20 vuotta muuta maailmaa jäljessä, mennään vaan kernaasti vielä lisää takapakkia! Öljyvärit esiin, nyt mennään maalaamaan teeriä! Metsään! Realistisesti! Myös järvimaisema täytyy sisältyä kuvaan, paitsi jos maalaa mäntykangasta.

Entä sanan- ja ilmaisunvapaus? Eivätkö ne muka ole suomaiselle identiteetille tärkeitä? Persut kyllä pistävät nämä käsitteet kunnolla makkaraksi. Sehän on suomalaisten kansallisruoka, kun taas esim. kebab on ulkomaalaisten juonia. Sitä vastaan saa taidettakin tehdä.

Kaikille pullukkapalleroille!

2011-03-01T16:13:00.004+02:00

On se vaan mukavaa, kun uutta ihmistä pukkaa lähipiirissäkin taas! Onnea teille, jotka itsenne tästä kuvauksesta tunnistatte. On se vaan Herran ihme, kertakaikkiaan, ihminen. Miten se siellä punoutuu ja silti kaikki on niin pienestä kiinni. Pari kromosomia vinksallaan, niin peli jo viittä vaille menetetty. Ja miten Jumala kuitenkin pitää kaikki langat käsissään...

Kesää nyt ei kaipaa kukaan, mutta silti...

2011-02-28T16:08:00.006+02:00

Nämä ei nyt sitten ole mitään valokuvaustaidon mestarinäytteitä, vaan tavallisia räpsyjä viime kesältä.

Muistoja viime kesältä.

Suunnanmuutoksessa: eteenpäin!

2011-02-25T15:38:00.004+02:00

Oparistani tulee sitten tämän tyyppinen, eli ei sellainen valokuvantarkkuuteen pyrkivä hifistely, eikä liikoja synkistelevä kontrastivyörytys. Oma ääni on, kun sitä vaan uskaltaa käyttää. Tässä työssä tajusin ruveta tekemään niin, ja työ syntyy mustalla mustekynällä söhertämisestä ilman luonnostelua. Ah! Helpottipa elämä kummasti, kun ei tarvitsekaan olla jotakin muuta kuin olen.

Tässä kuvassa on vain pieni osa työstä, ja se on siis vielä KESKEN :) En vain malttanut olla ripottelematta jotain tännekin...

Touhukas vkonloppu edessä, pitää tehdä pienen kuvitushomman lisäksi tiedote taidegalleria Ahjoon tästä meidän tulevasta näyttelystä.

Toiveeni on, että viikonloppuna ehtisin levätä ja rauhoittua. Sunnuntai on joka tapauksessa pyhäpäivä, silloin en säädä yhtään mitään, maksimissaan lämmitän sähkösaunan ;)

Ihteensä väsyny

2011-02-23T15:44:00.006+02:00

Nämä on näitä päiviä, kun on aikas kyllästynyt omaan itseensä. Ei vain naamaansa ja muuhun fyysiseen puoleen, vaan myös siihen halvatun vajavaisuuteen, kuten tuntuu, joka asiassa. On niin vaikeaa kyetä olemaan hyvä ihminen...ja vaikeaa edes yrittää. Halua riittää, mutta näinä hetkinä se tahtokin on vähän kateissa.

Välillä voi tuntua pidempiäkin ajanjaksoja, että HEI, mie oon oikeesti aika hyvä tyyppi, mutta sitten tulee näitä hetkiä, kun totuus katsoo silmiin joka nurkan takaa. Ai tällainenko mie olinkin, syntinen ihminen, no voihan peräervasti.

Nämä ovat valinnan paikkoja, joissa voi lähteä pariinkin eri suuntaan. Toinen tie on väärä ja toinen oikea. Väärä tie jatkaa samaan malliin oman hikisen napanöyhdän kaivelua ja vajoaa niin maan makoisaan itsesääliin. Oikea tie on vilpitön ja rehellinen: tunnustan, että oon hyvin pitkälti täysi torvi ja sitten jätän koko syntisen paketin Jeesuksen hoidettavaksi. Niin että tässä oon, Herra. Kiitos armostasi, joka riittää. Auta minua olemaan katumuksessani vilpitön, nostamaan katseeni omasta kuvusta sinun kirkkauteesi. Aamen.

Ja nyt kun olen oksentanut koko angstin tänne blogiin, niin jopas on parempi mieli. Varokaa itsesäälin rapakkoa, siellä voi olla möhnän alla juoksuhiekkaa! Ja sieltäpä ei enää noustakaan noin vain. Loppukaneettina hieman yliampuvaa kuvitusta.

Työlki ellää

2011-02-21T20:37:00.004+02:00

Ihan ensimmäiseksi: TERVETULOA uusille lukijoille. Pysykää vaan rohkeasti kyydissä!

Töitä tarjosivat Lappeenrannasta, tosin vaan kolmeksi viikoksi, huhti - toukokuussa. Taidan suostua. Vähän kyllä jänskättää. Mutta miksipä ei?

P.S. Opari edistyy hurjaa vauhtia, onneksi tein suunnanmuutoksen :D
P.P.S. Kuva on luonnos, jonka hyllytin vanhan oparisuunnitelman myötä.

Kortteja läjällinen

2011-02-19T13:22:00.006+02:00

Nonniiiin! Teinpä nyt kortteja varastoon, ettei tämänvuotinen ystävänpäivämoka toistuisi. Muistin ko. päivän vasta perjantaina, ja silloin olikin myöhäistä. Pitää jatkossakin askarrella aina monta kerrallaan.

Eli askarteluvinkkinä: ota jemmaan kaikki vanhat, kauniisti kuvitetut seinäkalenterit. Niistä voi viipaloida kivoja osia kollaasi-kortteihin, mitä nämäkin kaikki ovat. Lisää mukaan mahdollisimman erilaisia materiaaleja, ettei kortin pintastruktuuri jää mitäänsanomattomaksi. Ensimmäisen kortin kuva on Fidan kalenterista 2010, ruo'ot, kivet ja kallion olen tehnyt jännittävistä jämämateriaaleista, joita on kertynyt askartelulipastooni. Pellavatilkut sain taiteilijakaveriltani vuosia sitten, kun hän siivosi huonettaan ja meinasi heittää ne pois.
Ylläolevan kortin kirjava pohja on Gustav Klimtin kalenterista, johon olen yhdistellyt tarrojen lisäksi samettipintaista koristepaperia.

Ylläolevassa kortissa olen käyttänyt kukkakaupan kuitukangas-jämäpalaa, pilalle mennyttä akvarellia, 3D-tarroja ja vuosia vanhoja paljetteja. Allaolevan kortin pohjana on Marimekon mainoksesta leikattu mattapintainen kuosi, ympyrä on pilalle menneestä monotypia-vedoksesta, tarra on ostettu ja "mansikat" ovat vuosia sitten hamstraamastani helmipaljoudesta peräisin.

Hassua, miten askartelu ei tuota yhtään stressiä, ja silti lopputulos on näin kiva!

Öisiä terveisiä

2011-02-18T23:39:00.003+02:00

Ei, tää ei meekkään ny näin!

Krääh, mikä ilta! Omistin tämän illan oparin teolle, ja voi elämä, mitä tuskaa! Monta tuntia keräsin motivaatiota ja sain 5 tunnin pönöttämisen jälkeen tehtyä muutamia tunteja töitä. Sitten tajusin, että ei tää homma toimi. Koko konseptin on mentävä uusiksi. Kuukausi aikaa ennen näyttelyn pystytystä. Gettin' nervous! Herran haltuun.

Tämä on näitä kiltin tytön syndrooman oireita, että rupesin tekemään työtä tietyllä tekniikalla miellyttääkseni kuviteltua yleisöä. Äh.

Kriiseilin ja kierin lattialla. Kuitenkin pohjimmiltani luottavaisin mielin. Olis senkin marttyyrienergian voinut käyttää johonkin hyödylliseen. Joka tapauksessa suunta on tarkistettu ja toivottavasti nyt osaisin lähteä vielä viime tingassa oikealle reitille. Mikä se sitten onkaan.

Ties monen pisteen kuva

2011-02-17T18:41:00.004+02:00

Elokuisella Unkarin reissulla kameran akku lopahti pahimmoilleen. Kuutamokävelyllä, auringon vielä hieman valaistessa, osuin maailman söpöimmän olkikattomökin kohdalle. Ja sitten loppui akku, ja harmitti kovasti. Tästä sisuuntuneena tein maisemasta piirroksen pikkuruisilla PISTEILLÄ, klikkaa kuva isommaksi niin näet. Eli oikeastaan tässä kävi loppujen lopuksi oikein hyvin, en olisi valokuvan saatuani alkanut tehdä kuvaa enää piirtämällä.

Aika monesti elämässä vastoinkäymiset voivat kääntyä todellisiksi voitoiksi! Monesti vastoinkäymisten positiiviset vaikutukset huomaa vasta rutkasti myöhempään.

Herkullista lauantaita!

2011-02-12T11:24:00.004+02:00

Tässä sellainen idioottivarma kakkuresepti, että syödessä lähtee taju (tekiessä ei). Resepti sopii jokaisen tehtäväksi, koska se on jopa minulle helppo.

Tarvitset:
purkin vaahtoutuvaa vaniljakastiketta
purkin vispikermaa
2 suklaalevyä

-> Vaahdota noi nestemäiset jutut,
-> leikkaa suklaalevyt murusiksi (yksi suklaapala noin 6:n osaan),
-> sekoita kaikki keskenään,
-> lado koko höskä kakkuvuokaan,
-> pistä pakkaseen yön yli,
-> nosta ajoissa (väh 30 min) sulamaan ennen tarjoilemista.

Tarvittaessa voit jelpata kuuman veden kanssa vuoan irtoamista, jos oot varma käsistäsi. Kakkua on tällä tavalla irrotettuna hieman hankala leikata, koska se on sisältä kivikova, ellei se saa sulaa vähän aikaa. Kunnon aseet käyttöön, leipäveitsi on hyvä. Kakkulapio ei tähän reseptiin tepsi.

Ja hyvää on! Ja sen verran tuhtia, että yhdestä kakusta riittää monelle syöjälle. Koska taju lähtee jo yhden palan jälkeen, on hyvä että kakun voi laittaa uudelleen pakkaseen :)

Tää olis nyt maisteri

2011-02-08T17:00:00.004+02:00

Oho, mie valmistuin O_o !!! Kävipä kaikki loppuhärdellit nopeasti.

Nyt olis kermamunkin paikka! Ja illalla rukouskokoukseen, ne on hyviä hetkiä, ne!

Tässäpä marraskuussa ostamani orkidea, joka näyttää nyt uusia piirteitä orastavan kevään valossa.

Erilaisen rakkauden todistaja

2011-02-05T10:44:00.008+02:00

Oho, vähän tuppasi taukoa tähän kirjoitteluun. Sitä se teettää, kun pitää totutella uuteen työrytmiin. Oparikin edistyy! laitan tänne maistiaisia, kunhan niitä valmistuu.

Mutta tänään ajatuksia rakkaudesta. Se taitaa olla vähän muuta, kuin imelletyissä jenkkikomedioissa. Tosirakkaus ei ehkä ole niinkään syvimmältään romanttista (romanttinen rakkaus on oikeastaan aika itsekästä, jos tosissaan miettii?), vaan itsensä uhraavaa ilman takeita vastarakkaudesta. Tai marttyyrin elkeistä.

(Pentti Jarla: Fingerpori, www.hs.fi)

Raamatun mukaan rakkaus ei koskaan katoa, täydellisessä rakkaudessa ei ole pelkoa, ja että me ihmiset ylipäänsä rakastamme, koska Jumala on ensin rakastanut meitä. Rakkaus on väkevä kuin kuolema, kiivas ja kyltymätön kuin tuonela. Sen hehku on tulen hehkua, sen liekki on Herran liekki. Tulvavesien massatkaan eivät voi temmata rakkautta mennessään, eikä rakkautta voi ostaa minkään valtakunnan valuutalla.

Jos en tuntisi Jeesusta ja tietäisi, että hänen rakkautensa minua (ja sinua) kohtaan on aina VAKIO, tuskin pystyisin allekirjoittamaan yllä olevia rakkauden määritelmiä - ylipäänsä Raamatun sanoman 100% allekirjoittaminen on mahdotonta, jos sitä lukee uskomatta Jeesukseen. Yllä olevissa rakkauden kuvauksissa puhutaan Jumalan rakkaudesta ihmisiä kohtaan - ne kuvaavat Jumalallista rakkautta, joka EI KOSKAAN KATOA.

Mutta ihmisen rakkaus on niin erilaista. Inhimillinen rakkaus vaatii ehtoja: rakastan sinua jos...(sinäkin rakastat minua/ muutut/pysyt samana/osoitat minulle enemmän huomiota/et särje sydäntäni, jne.) Jumalan rakkaus puolestaan on ehdotonta. Hän rakastaa sinua, vaikka sinä vihaisit häntä, tappaisit hänen ainoan Poikansa, sylkisit häntä tai olisit koko ikäsi täydellisen välinpitämätön häntä kohtaan. Tämä rakkaus on vakio, vaikka rypisit synnissä koko elämäsi.

Rakkaus, joka ei vaadi kohteeltaan mitään, voi todella muuttaa kohteensa aidolla ja kestävällä tavalla. Ihmisinä olemme oppineet, että rakkaus pitää aina ansaita (tai ainakin minä olen). Tällainen ansaittava rakkaus ei aiheuta meissä mitään muutosta, ainakaan hyvään suuntaan. Mutta Jumala ei toimi niin, vaan Hän toimii näin: Jumala on antanut ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.

Jumala antaa omaa rakkauttaan ihmisille - jaettavaksi asti. Omassa parisuhteessakin sen huomaa, kun oma rakkaus ei aina kanna, niin Jeesus täyttää vajuvaa rakkauspankkia kun sitä vaan pyytää. On se vaan melkoista, kannattaa kokeilla.

Raamatunkohdat, joihin teksti viittaa:
1. Joh. 4:16,18,19
Laul. 8: 6-7

Viimeistä viedään

2011-01-28T11:28:00.005+02:00

Yhdeltä alkaa tämän tytön viimeinen rutistus yliopistolle -estetiikan tentti. Se tutkinto olisi sitten paperihärdelliä vaille siinä. Silmät lupsahtelee eikä yhtään jaksaisi lukea enää sivuakaan, vaikka kyllähän sieltä vähintään yksi kysymys lukematta jääneestä alueesta tulee. Tässä vaiheessa ihan sama, kunhan menee läpi ja pääsen hiivattiin sieltä.

Tentistä suoraan menen kuvaamaan koulun studiolle AMK:in oparia varten :) Onneksi illalla on srk:lla nuortenilta, siellä lepää niin henki kuin sielukin. Jospa sitä malttaisi lähteä vielä teebussillekin aamuyöksi istumaan. Sieltäkin tullessa on aina niin siunattu ja hyvä olo, vaikka lähteminen onkin sellaista itsensä kieltämistä melkein joka kerta.

Kuulostaa aika työntäyteiseltä perjantailta, mutta kaikesta tekemisestä sopii kiittää Taivaan Isää. Opiskelumahdollisuudesta yliopistossa ja että homma on pulkassa; opiskelupaikasta AMK:issa, kamerasta jota käyttää, studiosta ja vapaaehtoisista jotka tulevat auttamaan; hienosta seurakunnasta ja ihanista ihmisistä; vapaudesta evankelioida keskellä Joensuun toria ilman pidättämistä ja kidutusrangaistusta. Kiitos Herralle kodista ja ruoasta, jota mies tuolla meille laittaa.

Pari lyijykynätyötä

2011-01-26T13:03:00.009+02:00

Oparia suunnitellessa on tullut luonnosteltua kaikenlaista. Nämä olisivat kokonsa puolesta jo ihan käypää tavaraa (molemmat A1, eli 8 x tavallinen A4-arkki), mutta hyllytin ne. Päätin pystyä parempaan. Teema on silti pysynyt samana:

Jumala on valo, hänessä ei ole pimeyden häivää. Jos sanomme elävämme hänen yhteydessään mutta vaellamme pimeässä, me valehtelemme emmekä seuraa totuutta. Mutta jos me vaellamme valossa, niin kuin hän itse on valossa, meillä on yhteys toisiimme ja Jeesuksen, hänen poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä. Jos väitämme, ettemme ole syntisiä, me petämme itseämme eikä totuus ole meissä. (1. Johanneksen kirje 1: 5- 8.)

Kortti poikavauvalle

2011-01-24T14:00:00.003+02:00

Ysätävälleni syntyi perjantaina poikavauva. En muista vielä nähneeni siniseen tai vaaleanpunaiseen värimaailmaan sijoittuvaa vauvaonnittelukorttia, joka olisi miellyttänyt omaa silmääni täysin. Vauvan äiti pitää ruskeasta, joten rakensin kortin väriin sopivaksi. Minulla on myös iso kasa vanhoja kiiltokuvia, joita löysin kotitaloni pölyisistä varastoista. Varsinaisia aarteita! Askarteluvinkkinä: sydämen sisällä oleva kuva on leikattu vanhasta Marjatta Wendelinin kalenterista. Nostalginen kiiltokuva ei ole sen kanssa ristiriidassa ja näyttää siltä, kuin vauva nukkuisi kirsikkapuun alla. Kortin sisälle liimasin tavallisen valkoisen kopiopaperin, jonka reunat viimeistelin kuviosaksilla, siitä kiva pitsireuna.

Kortin sisälle kirjoitin perusonnittelujen lisäksi seuraavan Psalmitekstin:

Sinä olet luonut minut sisintäni myöten,
äitini kohdussa olet minut punonut.
Minä olen ihme, suuri ihme, ja kiitän sinua siitä.
Ihmeellisiä ovat sinun tekosi, minä tiedän sen.
(Ps. 139: 13 - 14)

J.K. Tämä teksti koskee jokaista meistä, Jumala ei tunne termiä "vahinko". Hän on tehnyt jokaisen meistä huolella, ja tuntee ihan oikeasti meidät sisimpäämme myöten.

Loppurutisteluja

2011-01-21T10:29:00.002+02:00

"Peput rusinaksi," komensi ohjaaja tehojumpassa. Semmoisen harrasteen sain aloitettua, ja onhan se hirmu mukavaa. Veri maistui suussa kotiin polkiessa. Hyvä.

Sain palautettua tiistaina graduni, siinä sivussa vierähti about Joensuun kokoinen kivi sydämeltä. Nyt se on tehty!!! Tällä hetkellä keskityn viimeisen tentin suorittamiseen kunnialla, jätin herkullisimman ja mukavimman viimeiseksi. Estetiikkaa ja taideteoriaa luvassa. Tentinjälkeisenä maanantaina alkavatkin taas opetushommelit. Siinä ohessa pitää tehdä AMK:un oparin taidenäyttely.

Tämä kuulostaa varmaan ihan joltakin suorittajan päiväkirjalta, mutta ei suinkaan. Olen toki suorittaja (tapa, josta opettelen koko ajan ulos), mutta nyt on kyllä ollu LEPPOISAA! Aah.

Päivän provo (?)

2011-01-15T18:43:00.010+02:00

Niin miehän en ole ollut aina uskovainen. Teini-iässä vaiensin pikkisiskoni, joille oli koulussa kerrottu Jeesuksesta. Puuskahtelin, että älkääkä nyt tuollaiseen hömppään uskoko. Hulluja kaikenmaailman Jeesus-hihhulit! En tosin ollut koskaan tuntenut ketään uskovaista :D

Yhtenä vappuna kävin perinteisesti Joensuun keskustassa ystävän kanssa. Silmämunat pullistuivat päästä, kun paikallinen nuorten tanssiryhmä JesusWaySteppers piti tanssiesityksen keskellä toria. Mietin, että noilla viiraa aika pahasti. Oli siellä yksi tuttukin kasvo. Mietin että ai tuokin on tuolla, niin fiksun oloinen muuten...

Ihastuin samana kesänä yhteen 15-vee poikaan. Itse olin 14. Oli taas päässä pyörittelemistä, kun kävi ilmi että jätkähän on täyshihhuli, umpiuskovainen. Joku HELLUNTALAINEN, mitähän ne semmoset on?! Mutta miten fiksu ja kypsä ja kaikin puolin ihan järjissään. Pojan perhekin oli normaali, olohuoneessa ei ollut edes uhrialttaria tai verta oven pielissä ;)

Siitä se ajatus sitten lähti. Puoli vuotta hiillostin tätä miehen alkua, kunnes yhtenä päivänä tajusin, että ei tässä ole muuta vaihtoehtoa kuin tulla itsekin uskoon. Olin yksin huoneessani ja yötä myöten rukoilin Jumalaa. Sanoin, että jos kerran olet olemassa, niin ota minun elämäni ja anna minulle USKO, koska mie en voi uskoa sinuun jos et auta. Ja Jeesushan auttoi. Usko tuli ns. lahjana, ja se on vain vahvistunut tähän päivään asti. Se on sen verran yliluonnollinen juttu, että en voi siitä kyllä ottaa itselleni mitään kunniaa, tai edes väittää aivopesseeni itseni. Elämässäni on ollut sen verran paljon kolhuja, että aivopesuna saatu usko ei olisi kestänyt. Aivopesty usko ei myöskään paranna sairaita, mitä on myöskin tapahtunut monta kertaa. No tietysti - uskoo ken tahtoo. Mie uskon.

Jeesuksen seuraamisen aloittamista en ole katunut koskaan. Siinä tapahtui jotain outoa, kun tyhjyys sisällä täyttyi. Koko todellisuus alkoi näyttää ihan toiselta, kuin mihin olin tottunut. Ihan kuin silmät olisi auenneet ensimmäistä kertaa.

Kun viikatemies osuu omalle kohdalle, tiedän pääseväni Taivaaseen. En siksi, että olisin (muka) hyvä ihminen, vaan siksi kun sinne päästään vain ja ainoastaan Jeesuksen käsikynkässä. Ei kannata silti odottaa kuolinvuoteelle asti uskonratkaisun tekemistä. Jeesus nimittäin auttaa tässä jokapäiväisessä elämässäkin ihan valtavasti.

Että semmosta! Nythän vaikkapa voit yön unettomina tunteina miettiä, miksi sinäkin ET voisi ruveta uskovaiseksi. Siinä olis ilmainen taivaspaikka ja uusi elämä siullekin, kun vaan ottaisit vastaan.

P.S. Jos olet uskovainen, niin tässä heitän siulle haasteen kirjoittaa oma uskoontulokertomus blogissasi :D

P.P.S. Usko on luja luottamus sen mukaan, mitä ei voi nähdä, ja koko elämän elämistä sen mukaan (tinkimättä).

Ristipääruuvimeisseli

2011-01-14T10:00:00.002+02:00

Tässä päivän Fingerpori Hesarin sivuilta :) Oli taas vaihteeksi niin symppis, että piti laittaa se tännekin.

Maalaus ja riuhtomista sohvalla & lenkillä

2011-01-08T17:20:00.004+02:00

Juoksutan tässä vähän ajatusta, tosin vähän umpihanki-meiningillä.

Olen tänään riuhtonut menemään pienillä hankisilla poluilla pitkin Pielisjokivartta. Kyllä siellä onkin kaunista! Kotona sitten kulmat kurtussa istuin sohvalle ja podin (luomisen)tuskaa, niin paljon kuin koko käsitettä inhoankin (se on ihan kuin jonkun wannabe-töhertelijän angstia.)

Välillä on vaan niin kovat suorituspaineet, että ei saa tehtyä mitään fiksua (= maalattua, piirrettyä, tms). Purin sitten luovuuttani lapioimalla lumet isoksi kasaksi oven viereen! Haa! Mutta en ihmettele, miksi monet tämän alan ihmiset maalaavat kännissä. Itse en pulloon tartu, vaan käyn ns. polvitietä. Kaiken voin Hänessä, joka minua vahvistaa! Kiitos Jeesukselle tästä maalauksesta, johon olen jopa TYYTYVÄINEN!

Tämmösen tein

2011-01-07T14:11:00.002+02:00

Tähän on nyt turha yrittää tunkea mitään sen syvällisempää opetusta.

Aktiivista hiljentymistä

2011-01-03T15:35:00.006+02:00

Työrupeama on ohi, ja seuraava työpätkä käynnistynee kuun lopussa. On ollut paljon tohotusta vielä joulun jälkeenkin, mukavissa merkeissä tosin, mutta tohotusta kuitenkin. On ollut uudenvuoden häppeninkiä draamoineen ja kuoroesiintymistä ja kaikenlaista sellaista joka päivä. Nyt olen "vapaalla" koko kuukauden. Hommia on kyllä luvassa paljon opiskelupuolelta.

Tänään päätin pysähtyä. En tee "mitään". Mieltä en kuitenkaan jätä passiiviseksi; aivojen narikkaan laittaminen on aika paha juttu, vaikka siihen monesti ajattelemattomasti kehotetaankin. Monesti aivot laitetaan narikkaan juuri silloin, kun ei etenkään pitäisi (esimerkiksi töllöä katsottaessa), jolloin toisin sanoen annetaan suostumus tulla aivopestyiksi. Yleensä väsyneenä tähän on iso kiusaus, ja se tekee tilanteen vielä pahemmaksi: väsyneenä kaiken maailman kakkavaikutteet pääsevät jylläämään varomattomassa pääkopassa erityisen helposti.

Mielen aktiivisuus on vaikea pitää yllä omin voimin, paljon helpompaa olisi vaan antaa mennä ja iskeä aivot lomalle. Nämä ovat niitä juttuja, joihin tarvitsemme Jumalan apua, meistä itsestämme ei ole edes kunnolla yrittämään. Meidän erinomaiset yritelmämme ovat Jumalan edessä lähinnä onnettomia viritelmiä, tehdäksemme asiat oikein ja kunnolla tarvitsemme aina häntä - niin motiiviksi kuin toteutukseenkin.

Itse hiljennyn tänään ihan vasiten, jotta osaisin toimia tammikuussa oikein. En halua tämänkään kuukauden menevän elämästäni hukkaan.

"Ilman minua te ette saa aikaan mitään. -- Minun tahtoni on, että lähdette liikkeelle ja tuotatte hedelmää, sitä hedelmää, joka pysyy."
- Jeesus (Joh. 15: 5, 16)

Tänään siis lepään ja käytän aivojani. Onneksi nämä eivät sulje toisiaan pois. Lepääminen on vielä ihan eri asia kuin velttoilu ja passiivisuus. Jumala on antanut ihmiselle vapaan tahdon - älä uhraa sitä kaikenmaailman roskalle.